keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hermanni

Tässä on minun ja Hermannin tarina.

1.päivä:

Hermanni saapui kotiini pienessä rasiassa, joka oli peitetty kannella. Tovin sitä ihmettelin ja tutkin, kunnes löysin mukana tulleet ohjeet. Kurkkasin kannen alle ja näin vaaleaa taikinaa. Koska Hermanni ei tykkää olla kannen alla eikä jääkaapissa, löysin sille paikan keittiöhyllystämme ja peittelin sen hellästi ohuella liinalla.

Alku Hermannin kanssa on ollut helppoa, mutta pelkään kovin, ettei se viihdy ja kostaa sen lopputuloksessa. En edes uskalla kurkata, onko se elossa. Hermanni on lahja hyvältä ystävältäni ja entiseltä kämppikseltäni Keski-Suomen ajoiltani. Hermanni on ystävyyskakku, jonka voi saada ainoastaan lahjana. Ideana on se, että sitä hoidetaan kymmenen päivän ajan, siitä osa annetaan matkan varrella eteenpäin, sitä ruokitaan ja sekoitellaan ohjeiden mukaan, kunnes viimeisenä päivänä siitä leivotaan tuoksuva ja herkullinen kakku!

Kymmenen päivän matka jännittää, vaikka toisaalta en malta odottaa sitä, mitä tästä vielä tulee. Huomenna alkaa varsinainen hoitaminen. Täytyy vain toivoa, että viikonlopun yli odottaminen postissa ei aiheuttanut kovin suuria ahdistuksia Hermannille, ja että se puhkuaa eloa vielä.

2.päivä:

Hipsin tänään aamulla katsomaan keittiönhyllyllä asustelevaa Hermannia. Koostumus oli jo hieman muuttunut, taikinasta oli tullut paksumpaa ja sitkeämpää sekä eloisamman näköstä. Sekoittelin sitä hieman ennen töihin lähtöäni ja jätin sen taas peiton alle nukkumaan. Töistä tultuani sekoittelin taas vähän Hermannia. Tänään en muuta hänen lisäkseen ole voinut tehdä. Taikinan sekoittelu on kuin koiran silittäminen Hermannille: se tekee sen iloiseksi ja eloisaksi. Muutama kerta päivässä pitää Hermannin jo elossa. 

3.päivä:

Tänäänkin oli sekoittelupäivä Hermannin kanssa. Koostumus on jo muuttunut, ja kasvua on näkyvissä. Hermanni on paljon taikinaisempaa ja eloisampaa, se kuplii ja sekoittuu paremmin. Paljoa en tänäänkään voinut tehdä Hermannin hyväksi, sillä pitää olla kärsivällinen. Hermanni kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä hyllyssä peiton alla. 

4.päivä:

Tänään oli Hermannin ruokapäivä. Hermannille annettiin hieman vehnäjauhoja, maitoa ja sokeria, jonka jälkeen se näyttikin kylläiseltä ja kasvoi silmissä isommaksi ja isommaksi. Niinpä Hermanni palasi kylläisenä hyllylle odottamaan huomisaamua ja uutta hoivotuokiota. 

5.päivä

Tänään jälleen Hermanni kaipasi hieman sekoittelua. Voi että, kun taikina pieni oli kasvanut jo hyvin suureksi! Olemme yhteisen matkamme puolessa välissä. Viiden päivän kuluttua Hermanni päätyy uuniin ja sen kautta massuihimme. Elossa hän ainakin on ja näyttää voivan hyvin! 

6.-8.päivä

Hermannin kanssa suju jälleen sekoitellen. Taikinasta on kasvanut paksumpaa ja se tuoksuu ihan pullataikinalta! Hermanni vaikuttaa tyytyväiseltä ja pullistelee peittonsa alla, jonka takia sekoittaminen on entistä tärkeämpää. 

9.päivä

Tänään Hermanni oli taas nälkäinen. Ruokin sen samalla tavalla kuin neljäntenä päivänä; hieman vehnäjauhoja, sokeria ja maitoa. Lisäksi tänään oli Hermannille iso päivä! Se jakaantui viiteen osaan! Neljä näistä osista lähti kohti uutta kotia. Kaksi näistä saa toivottavasti kotinsa Turusta, mutta yksi lähti Somerolle ja toinen Pyhtäälle. Toivottavasti nämä Pikku-Hermannit pysyvät elossa matkan ajan ja selviävät koitoksistaan päästäkseen hyvään hoivaan. Oma Hermannini palasi huomattavasti pienempänä takaisin hyllylle peiton alle odotellen kuulumisia pikkuveljiltään ja odottaen huomista, isoa pävää! 

10.päivä

Tänään oli Hermannin suuri päivä!! Alkuvalmistelut oli tehty aamulla ja kun sopiva rako tuli, aloin kasvattamaan Hermannia kohti kakuksi tuloa. Ensin Hermanni tarvitsi hieman ruokaa: kanamunia, jauhoja, sokeria, kanelia ynnä muuta. Tässä vaiheessa jo tuoksui hyvältä! Sitten pistettiin uuni lämpenemään ja pian Hermanni sinne paistumaan. Tunnin kuluttua katsoin, kuinka Hermanni oli muuttunut muhevaksi kakuksi, se oli saanut ruskean värin itseensä ja kohonnu oikein mallikkaasti sekä tuoksui erityisen hyvältä! Vielä en ole uskaltanut maistaa, millainen Hermannistani tuli! En halua kokea sitä yksin. Olen silti varma, että tämä kymmenen päivän urakka on ollut tämän arvoista. Kenties Hermannin hoitamista tulee hieman ikävä ensimmäisinä päivinä, mutta osa Hermanneista jatkaa muualla kasvuaan. Nam.

Kokemus oli mukava ja varmasti ainutkertainen!

Hermanni valmiina :)