lauantai 9. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä vai normaali torstai?

Ollaan käännytty hyvää vauhtia helmikuun puolelle ja romanttisen maineen omaava ystävänpäivä lähestyy vaivihkaa. En ole koskaan aikaisemmin oikein välittänyt asiasta: kaupallinen juhla, joka on suunnattu enemmän pariskunnille kuin ystävyydelle. Muistan ne yläasteajat, jolloin kaikilla oli koulunkäytävillä kaulassa pahviset sydämet, joihin kerättiin mahdollisimman paljon nimiä halailemalla toisia koulukavereita. Kavereiden kanssa vaihdeltiin ystävänpäiväkortteja ja pieniä lahjoja. Viime vuonna muistan ystävänpäivästä sen, kun sain hyvinkin sopivan ja huvittavan viestin yhdeltä kaveriltani: ''Hyvää tiistaita!''. Ei moneen vuoteen ole tullut jaettua kortteja, lahjoista puhumattakaan... Harvoin tuota päivää on varsinaisesti viettänyt edes kavereiden kanssa, ainakaan mitenkään muista päivistä eroten.

Onko ystävänpäivä Suomessa kaupallinen päivä, jolloin saadaan myytyä hyvin ''krääsää''? On. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä. Silti... jotenkin taustalla on aina piilenyt se romanttisuus sen päivän suhteen. Nyt kun sellaiseen romanttisuuteen on itselläkin mahdollisuus, sitä miettii, pitäisikö päivää jotenkin jopa viettää. Jotenkin muuten kuin laittamalla muutamalle läheiselle kaverille tekstarin...

Jos miettii ystävänpäivää niin, että painottaa sanan ystävä-osiota, niin voin vain todeta omasta mielestäni, että ystävänpäivän tulisi olla joka päivä. Toisaalta pariskunnilla ovat omat päivänsä: se päivä, jolloin on tavattu, hääpäivä, kihlapäivä tai muita vastaavia... 

Onko ystävänpäivä siis turha? Ehkä sen ajatus on hyvä, mutta kaupallisuus on muuttanut sen luonnetta... no, kaupalliseksi. Toisaalta, mikä juhla ei nykypäivänä olisi kaupallinen? Jos minua pyydettäisiin kuvaamaan ystävänpäivää yhdellä sanalla, se voisi hyvinkin olla sana ''klisee''.


Ja silti...
 




    ... Silti sitä tietyllä tavalla toivoo jotain pientä kivaa siksi päiväksi! :)