maanantai 7. maaliskuuta 2016

Taas yksi maanantai

Maanantait on tosi ristiriitaisia päiviä. Pitkään aikaan silloin ei oo itsellä ollut koulupäivää, mutta miehen ahdistus maanantaista tarttuu, ja onhan se järkytys taas viikonlopun jälkeen herätä herätyskelloon. Maanantait pitää sisällään yleensä töitä, ehdottomasti salilla käynnin ja usein siivoamista, jos työvuoroa ei ole sattunut ilmaantumaan.

Tänäänkin pahuksen kello soi 6.30. Heti alkajaisiksi piilari tippui silmästä ja sukat oli jääny illalla olohuoneeseen, joita sain sitten pilkkopimeässä ettiä törmäillen sohvan kulmiin ja puoliksi kiinni olevaan oveen. Käytin aamu-unisen koiran ulkona ja laitoin itselleni aamupalan ja kamat kuntoon salia varten. Juuri kuin mieheni kello alkoi soimaan oli hänelle vartavasten tehty munakas valmiina lautasella (nakkien kera tietenkin) ja tungin jäähtynyttä puuroa omaan suuhuni. Ei mikään paras aamu, mutta toinen puolisko oli iloinen spesiaaliaamupalasta, jonka takia olin herännyt varttia aikaisemmin kuin yleensä.

Sali on kuitenkin sellainen paikka, missä aamu kuin aamu saa uuden lähtölaukaisun. Maanantait erityisesti. Koska maanantaisin lataan painoja lisää, revin astetta enemmän ja härnään lihaksia aavistuksen verran kovempaa kuin edellisellä viikolla. Joten astuessani kello 9.01 salilta ulos, aloitin niin sanotusti toisen aamuni. Se pitikin sitten sisällään hieman paremman aamupalan, hieman rentoutumista ja vähän kouluhommien tekemistä.

Erehdyin ennen kauppareissua piipahtamaan keskustassa korutarvikeliikkeessä, ihan vain kummitytön lahjatarvikkeita katsomassa. Samalla muistin, että minun tulisi siivota korutarvikelippaani pois kirjoituspöydältä, jotta mieheni pääsisi asentamaan tietokoneen näyttöä siihen. Kotiin päästyäni valmisauduin jo siivoamiseen, kunnes jotenkin ihmeellisesti päädyin värkkäämään pitkästä aikaa koruja. Hups.

Tällaisia niistä tuli:




Lisäksi valmistui kaksi paria korviksia, mutta niistä en kuvia vielä räpsiny, kun ovat kuivamassa.

Niin se maanantaikin siis tuli ja meni.
Jostain syystä tänään se ei ahdistanut niin paljoa kuin yleensä. Tosin on myös ihan eri asia nousta herätyskellolla salille ja etäpäivään kuin kouluun tai töihin. Voi ainakin suunnitella menevänsä takaisin nukkumaan salin jälkeen, vaikka harvoin niin tuleekin tehtyä...

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

I'm Back?

Edellisestä postauksesta onkin kulunut aikaa... no, liian kauan?
En edes tiedä syytä, miksi tekstiä ei ole tullut. Luultavasti ollut vaan liian paljon kaikkea muuta, ettei ole voinut keskittyä tähän.

Mihin se aika kuluu?
Oma elämäni tuntuu olevan aikamoista rutiinia nykyisin; arjet ovat täynnä koulua, koulutehtäviä, töitä, salikäyntejä, ja illat ovat löhöämistä ja kotitöitä sekä milloin mitäkin omaa tekemistä. Samaa, mitä jokaisen opiskelijan ja aikuisen arki sisältää.

Aika kuluu myös isommassa mittakaavassa. Opintoja on jäljellä enää vajaa kaksi vuotta. Miehen kanssa tulee yhteiseloa kohta neljä vuotta täyteen. Pieni kummityttöni täyttää ihan pian jo kuusi vuotta. Ja tuo koiranryökäle täytti ennen joulua jo kolme ja on muka aikuistumassa.


Elämän hienous on siinä, että aika kuluu, kävipä mitä tahansa. Ihan sama, mitä kriisejä, vaikeita aikoja, tapaturmia tai ylitsepääsemättömiltä tuntuvia asioita tapahtuu, aika menee kuitenkin koko ajan eteenpäin, jolloin ne ikävätkin asiat jossain vaiheessa pakosti jäävät kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja mitä hyviin asioihin tulee, niiden kanssa on mukava kuluttaa aikaa ja tuntea onnellisuutta.

Tämä aika tässä edellisen postauksen ja tämän välissä on pitänyt sisällään lukuisia askarteluprojekteja, lukuisia mietteitä, jotka on jäänyt kirjoittamatta ylös sekä monia, monia valokuvia. Onneksi tässä kiireen keskellä on keretty lomailemaan hiihtoloman merkeissä.

Olenkin erityisen iloinen siitä, että ruutininomaisen arjen keskelle mahtuu erilaisia viikonloppuja, jotka pysäyttävät rutiinin edes hetkeksi erityisyydellään; on se sitten elokuvissa käynti, reissu tai illanistujaiset kavereiden luona!

Jospa tämä blogikin tulisi takaisin osaksi arkeani, nyt kun kevätaurinko alkaa kurkkimaan pilvien takaa ja aletaan pikkuhiljaa kuoriutumaan enemmän ja enemmän pois neljän seinän sisältä talvihorroksesta.