Valoa pimeyteen!

Hupsista! Edellisestä päivityksestä onkin kulunut aikaa turhan paljon... kiirettä on pitänyt, mutta nyt alkoi ansaittu joululoma!

Käsitöitä ei suinkaan ole unohdettu koko tänäaikana, vaan koko ajan jotain pientä on näprätty. Suurimmasta osasta en ole aikonutkaan tehdä, ainakaan vielä, kirjoitusta, koska ne päätyvät lahjapaketteihin enkä halua pilata yllätyksiä. Näin loman alun kunniaksi väsäsimme avokkini kanssa kynttilöitä vanhoista kynttiläjämistä. 

 Hommaan tarvitaan:

- lasipurkkeja

- kynttilänjämiä tai kynttilöitä

- sydänlankaa (askartelukaupat)

- kattilan (mieluiten vanha, roskiin joutava)

- kauhan

Ensin kynttilät jämät tai kynttilät paloitellaan kattilaan siten, että saadaan haluttu värisekoitus. Valkoinen kynttilä on hyvä pohjaväri, sillä se muuttuu kirkkaaksi sulaessaan ja siihen on helppo lisätä pienikin määrä väriä. Itse pilkoin kattilaan eniten valkoista kynttilää. HUOM! Kuvassa oleva liila kynttilä on vain pintavärjätty, joten sisus on valkoista ja valkoisesti liuos pelkästään tästä kynttilästä muuttui. Valkoisen lisäksi lisäsin joko punaista tai oranssia kynttilää värin aikaansaamiseksi.

Kun kynttilät on paloiteltu kattilaan, laitetaan liesi päälle. Ei mieluiten täysille, sillä steariini sulaa nopeaan pienemmälläkin lämmöllä. Seos on valmis, kun kaikki palat ovat sulaneet. Tämän jälkeen steariini kauhitaan astiaan. Synälangan voi asettaa etukäteen jo lasiastiaan, mutta itse viritin sen vasta täytettyyn lasikulhoon. Sydänlangan saa pysymään pystyssä ja suorassa esimerkiksi teippaamalla kaksi syömäpuikkoa yhteen niin, että sydänlangan päätä jää niiden väliin. Tällöin kesken jähmettymisen ei tarvitse huolehtia, että lanka pysyy suorassa. 

Jähmettymiseen menee hyvä tovi aikaa, kannatta antaa rauhassa jähmettyä. Väri muuttuu hieman jähmettymisen aikana.

Valmiit lasipurkit meinaan vielä jotenkin koristella, mutta en ole varma, miten. Itse käytin lasipurkkeina pilttipurkkeja sekä isompana suolakurkkupurkkia. 

Kynttilöiden teko oli yllättävän helppoa, kunhan muistaa olla varovainen steariinin kanssa! Ja jonkin verran saattaa joutua siivoamaan steariinia levyltä tai pöydältä, sillä sitä helposti valuu purnukoita pitkin johonkin. Näitä on mukava paketoida tässä viikko ennen joulua vielä paketteihin! :)

Helmiä, helmiä!

Tuli tuossa yhdessä vaiheessa jo mainittuakin, että olen ottanut uuden aluevaltauksen; rannekorut. Aluevaltaus lähti alunperin siitä, että sain pyynnön tehdä tietynlaisen rannekorun. Väri oli tiedossa ja ominaisuuksistakin sain heti hyvän kuvan, joten lähdin aika pian kiertelemään suosikkikorutarvikekauppaani ideoimaan.

Viikkoa myöhemmin tekele oli vihdoin valmis.

Tästä innostuneena päätin, että tätä voisi tehdä enemmänkin. Itse en ole niin kauhean kova pitämään rannekoruja, joten en ole paneutunut niiden tekemiseen niin paljoa aikaisemmin. Korutarvikeliikkeessä käydessäni näin kuitenkin paljon potentiaalisia ideoita. Helmien lisäksi löytyi kaikenlaista blingiä ja hopeaoitua koristetta sekä perinteisen nahka- tai kuminauharatkaisun lisäksi voi valita valmiiksi lukollisen narupohjan. Vain mielikuvitus on rajana!

Tänään, syysloman kunniaksi,  kävin läheisellä kirpputorilla kiertämässä. Sattumoisin huomasin palaavani kassalle parin helmipussin kera. En vain voinut vastustaa, kun löytyi niin kauniin värisiä helmiä, juuri omaan makuuni. Koska hintakaan ei ollut paha, valitsin yhteensopivia helmiä pari pussia tarkoituksena tehdä itselleni rannekoru. Pussit olivat sen verran isoja, että helmiä jäisi vielä ylikin esimerkiksi korviksiin tai toiseen rannekoruun.

Kotiin kun pääsin ja sain puurrettua muutaman tunnin kouluhommien parissa, päätin kokeilla, minkälainen koru helmistä tulisi. Aivan minun näköiseni!! Jospa tuohon tekisi vielä samaa sarjaa olevat korvikset...

Tilattu rannekoru päätyy omistajalleen, mutta nyt minulla on inspiraatio jatkaa rannekorujen parissa. Ja onpahan itselläkin nyt jotain,  mitä esitellä! 

Innostuksissani päätin  myös askarrella tilauskorulle pienen rasian pahvilaatikosta, jonka päällystin liimavesiseoksen avulla servetillä. Voin vinkkinä sanoa, että Toffifee- ja muut karkkipakkaukset ovat oivia kierrätysmahdollisuuksia tällaiseen! Kuvissa näkyvä mustavalkoinen pahvilaatikko on väsätty Toffifeelaatikosta. Kuvien laatu ei valitettavasti ole paras mahdollinen eikä tasainen, sillä osa kuvista on otettu kännykällä, osa tabletilla.

Kaksin aina hauskempaa

Lyhyet koulupäivät ovat mukavia, kun iltapäivät voi hyödyntää tekemällä jotain hauskaa hyvässä seurassa. Raahasin viime viikolla yhden koulukavereistani suosikkikorutarvikeliikkeeseen, jossa häntäkin ilmeisesti puraisi inspiraatiokärpänen! Tänään siis hyödynsimme lyhyen koulupäivän uuteen korutarvikeliikevierailuun, jonka tuloksena molemmat palasi kotiini paperipussillinen sälää.

Joulu on ovella (no, onneksi ei ihan vielä sentään), joten pikkujoulu- ja joululahjat alkavat olla suunnittelun tarpeessa, ainakin jos ne meinaa väsätä itse. Osittain kutomispuikot ovatkin jo alkaneet viuhua, mutta kymmenen sukkaparia ei nappaa. Tämänpäivän teemana oli korvakorut. Itselläni niitä alkaa piisaamaan kohta ihan tarpeeksi, vaikkakin edellisessä postauksessa esitelty korvakoruteline tekeekin niistä entistä enemmän näkyviä elementtejä kodissamme. Nyt kuitenkin testasin hieman erilaisempia korvisvaihtoehtoja silmällä pitäen joulupaketteja. Omaksi iloksi nämä kappaleet kuitenkin päätyvät, joten tutut, turhaan urkitte, hih! 

Toisessa on hieman hempeyttä ja toisessa rock-asennetta. 

Ystäväni touhusi oman korvakoruprojektinsa parissa ja sai aikaiseksi niin ihanan parin, että kateus iski ja pakko kokeilla samaa tekniikkaa itsekin myöhemmin. Voin rehellisesti todeta, että parhaimmat ideat saa, kun menee korutarvikekauppaan pyörimään lukuisten helmien, nappien, nuppien ja sälän sekaan! Nyplärin taivas. Ja nyplärillä tarkoitan nyt ihmistä, kuten minä, joka tykkää näpertää ajoittain kaikkea pientä. Ehdottomasti parasta päivässä oli yhdessä tekeminen ja hihittely näpräämisen ohessa. 

Omaa jännitystäni lisää tosiasia, että tässä sivussa meikäläisellä on tilaustyö pöydällä, vielä vähän vaiheessa. Helmet on valittu ja koottu, muut tarvikeet on valmiuksissa, nyt pitää vielä saada itselle täysi tohina ja itseluottamus päälle, että siitä tulee parempi kuin hyvä. Nimittäin ensimmäinen rannekoru aikoihin. Ja ensimmäinen tällä kyseisellä tekniikalla. Toivonmukaan saan (muistan) ottaa valmiista tekeleestä sitten aikanaan kuvan todisteeksi onnistumisesta. Tenttisuma kun tästä helpottaa, niin keskityn tähän hieman kauemman aikaa vievään projektiin täysin tehoin.

Mistä tulikin mieleen, että nyt tenttikirja vielä hetkeksi käteen ja kertaamaan.

Syyspuuhia

Syystuulet alkavat hiljalleen puhaltamaan, ja saa alkaa etsiä lapaset ja pipot talvikätköstä. Koulua on takana nyt kuukausi. Pikkuhiljaa alkaa selvitä, miten tämä homma toimii ja miten siellä pärjää! Opiskelu vie juuri niin paljon aikaa kuin kuvittelinkin; paljon, vähintään ajatustasolla! Sen takia blogin puolella onkin ollut hiljaisempaa...

Tänään kuitenkin tenttikirjat pistettiin sivuun hetkeksi ja lähdimme yhden koulukaverin kanssa kiertämään pari kirpputoria. Kannattava reissu jälleen kerran! Nenän eteen nimittäin sattui odotettu löytö: vanha raastinrauta. Ainakin facebook-sivulla olen hehkuttanut muutamaan otteeseen DIY-ideaa tehdä raastinraudasta korvakoruteline. NYT se idea pääsee toteutumaan! Vain tilkkanen maalia enää ostoslistalle, niin tadaa! Väriä en ole vielä päättäny... ehkä vihreä tai sininen.

Syksy tuo yleensä mukanaan myös syyssiivouksen... omalla kohdallani se painottuu koulutavaroihin ja käsityötarvikkeisiin, jotka tuppaavat viemään tilaa toinen toisiltaan. Samalla luultavasti tulee esiin lisää ideoita, joita tekee mieli lähteä kokeilemaan!

Ajankäyttö vain kuntoon, niin jää enemmän aikaa näpertämiseen!

Käsityöhaaste

 
 Tällä kertaa hieman erilainen haaste sattui silmien eteen tuolta Ihan Kaikki Kotona -blogista, johon päätin lähteä mukaan, koska syksy on tulossa ja virkkuukoukut polttelee jo tuolla vaatehuoneessa kovinkin. Haasteen tarkoituksena on levittää hyvää mieltä ja samalla hieman haastatella kanssabloggaajia.



1. Miksi pidät blogia?


Alunperin aloitin blogin vain kokoamaan mietteitä ja ajatuksia. Idean sain eräältä silloiselta opiskelukaveriltani, jonka kanssa saatoimme pulista hartaita illat pitkät. Siitä blogi sitten hieman paisui ja aihevalikoima laajeni tähän nykyiseen ''kaikkea maan ja taivaan väliltä''. Pidän blogia lähinnä itseäni varten; tykkään kirjoittaa, pohdiskella, valokuvata ja tehdä käsitöitä, joten kokoan ideat ja jutut tänne. Plussaa on, kun joku lukee sitä..

2. Miten blogisi eroaa muista käsityöblogeista?

 Periaatteessa kai monikaan ei laske blogiani käsityöblogiksi laajan aihevalikoiman takia, mutta itse tykkään lokeroida sen myös tähän kategoriaan. Käsitöiden lisäksi blogissa on novelleja, pohdintoja, päiväkirjamaisia tekstejä ja muuta vastaavaa, joten se lienee suurin ero. Myös koirani esiintyy isossa osassa blogia, koska hänen kanssaan puuhaaminen on iso osa arkeani.

  3. Mikä käsityö sinulla on kesken juuri nyt?

Muutamat korvikset ovat kesken, samoin yksi uusi virkkaustyö tuli alotettua hiljattain - en vain vielä ihan varmasti tiedä, mitä siitä syntyy.

4. Mistä löydät parhaat ideat käsitöihin?

Kanssabloggaajieni sivuilta, netistä (perus googlekin on ihan hyvä lähde), joskus joistain käsityölehdistä, mutta myös tuttavapiirin mieltymyksistä.

5. Minne laitat ideat muistiin? 

En minnekään varsinaisesti. Kuvia kiinnostavista DIY-projekteista löytyy koneelta niille tarkoitetusta kansiosta. Pitäisi varmaan enemmän laittaakin ylös...



6. Kuinka nopeasti ideasta syntyy valmis käsityö?

Riippuu käsityöstä sekä muista aikaa vievistä asioista, kuten töistä, koulusta. Sekä tietenkin työn laajuudesta. Lapaset neulon parissa päivässä parhaimmillaan, mutta esimerkiksi isoäidinneliöistä tehty peitto vei hurjan määrän työtunteja. 

7. Missä teet käsitöitä? Onko sinulla käsitöille omistettu nurkkaus vai peräti työhuone?

Yleensä olohuoneen sohvalla tai työhuoneessa kirjoituspöydän ääressä. Kutomiset ja virkkaamiset painottuu sohvalle, kun taas askartelut, korutyöt ja maalaaminen tapahtuu työhuoneessa joko pöydän ääressä tai lattialla. Käsityötarvikkeille on omistettu yksi pahvilaatikko vaatehuoneesta ja yksi lipastolaatikko. Lisää tilaa tarttisi... Alkaa käymään ahtaaksi! Valmiit tekeleet joko vaihtavat aika nopeasti omistajaa tai tulevat heti käyttöön/esille. Muutama taulu tosin edelleen nojailee seinään odottaen, että pääsisivät roikkumaan seinälle. 




8. Ovatko käsityötarvikkeesi hyvässä järjestyksessä?

Ovat ja eivät. Tiedän, missä mikin on, mutta tilanpuutteen takia on vaikea pitää kovin jämtissä järjestyksessä tarvikkeita. 


9. Millaisia käsitöitä teet mieluiten?

Kaikenlaista on kiva kokeilla. Virkkaaminen ja kutominen on lähellä sydäntä, mutta korutyöt ovat olleet kovin mieleeni myös viimeaikoina. Ompeleminen ei vain ole ihan oma juttuni, en edes omista ompelukonetta.

10. Parhaiten onnistunut käsityösi? 

Varmaankin se isoäidinneliöistä tehty peite. Sitä ovat vieraat kovin ihailleet ja vihjailleet, että hei tuollainen olisi kiva itsellekin lahjaksi. 

11. Onko sinulla käsityöhaaveita?

Ei varsinaisesti, se on kiva harrastus ja toivonmukaan tulee olemaan hyödyksi tulevassa ammatissa. Olisi ehkä mukava saada opettaa jollekin jokin kutomis- tai virkkaamistaito.


12. Paras syksyn piristys?

Se, että on taas aiheellista ottaa langat ja koukut esiin ja alkaa näpertää! Saa tehdä sukkia, lapasia, peittoja tai kaulahuiveja luvan kanssa, kun tulee kylmemmät ilmat. Ja tietenkin kauniit värit luonnossa!

Haastan omalta osaltani Oranssifriikin blogin vastaamaan näihin kysymyksiin ja levittämään hyvää mieltä!  

Syystuulia

Kylmät ovat ainakin hetkeksi väistyneet ja aurinko paistaa pienen sadekauden jälkeen. Syksy on kuitenkin tullut ja ensimmäinen syysflunssa on ottanut vallan... Takana on tapahtumarikas viikko: opintoleiri, infoja, infoja ja infoja sekä uuden aikataulun omaksumista.

Nyt kun saa tämän flunssan pois kintereiltä, alkaakin kunnon opiskelut ensiviikosta lähtien. Odotan innolla ja kauhulla, koska vielä niin moni asia tuntuu sekavalta!

Syksy tietää myös sitä, että käsityöhammasta alkaa kolottaa! Langat odottavat vaatehuoneessa, että keksin, mitä lähtisi toteuttamaan. Muutama idea pesii jo päässä, mutta tarvikkeita on ollut vaikea löytää köyhällä opiskelijabudjetilla. Ensiviikon projektina jokatapauksessa on hieman erilaista näpräämistä liittyen ensimmäiseen opiskelijatapahtumaan! Siitä ehkä lyhyesti myöhemmin. Tänään kävin etäpäivän kunniaksi kiertelemässä taas kirpparilla, josko jotain mielenkiintoista materiaalia löytyisi. Täytynee tehdä uusi kierros ensiviikolla vielä.

Nyt tämä nuhanenä keskittyy nenäliinavarastoonsa ja kuppiin kuumaa teetä! Muistakaahan pukeutua jo lämpimästi!

Lisää koukkuja korviin

Korutarvileliikkeet ovat aarrelippaita! 

Innostuin uudesta tyylistä tehdä korvakoruja, ja oli pakko palata tuohon korutarvikeliikkeeseen vielä uudestaan, mistä aikaisempien korvisten materiaalit ostin. Valinnanvaikeus oli mieletön, kun ihania helmiä oli joka puolella! Kaikkia kun ei voinut kotiin mukaan ottaa, niin piti valita omaan mieleen sopivia. Muutama helmi saattaa tosin päätyä muuhunkin osoitteeseen, kuhan valmistuvat korviksiksi.. Huomasin nimittäin viimeksi, kuinka rentouttavaa korvakorujen näpräämien voi olla.

Tällaiset sain tällä erää valmiiksi. 

Mukavan kesäiset omasta mielestäni, ja tuovat mukavasti väriä pukeutumiseen, vaikka muuten käyttäisikin kapeaa väriskaalaa pukeutumisessa. Helmet olivatkin oikea aarrelöytö askartelukaupasta, ja vaativat pientä tongintaa, jotta löysivät minut omistajikseen.

Omatekemä on aina omatekemä, eikö?

Näitä voisi tehdä melkein muillekin kuin vain itselleni. Sen verran rentouttavaa ja hauskaa puuhaa!

Ketjua ja lankaa

Vähän aikaa sittene etsiskelin tietynlaista ketjua, jotta voisin toteuttaa Iha kaikki Kotona -blogista bongaamani idean rannekorusta. No, ihan kierrätysmateriaalia ei löytynyt siltä saralta, mutta onneksi ylipäätään löytyi ketjua pitkän etsinnän jälkeen (enkä edes itse löytänyt, vaan yksi ''salaisista apulaisistani'').

Kaikki, mitä tarvittiin, oli siis ketjun lisäksi lankaa ja virkkuukoukku.

Rannekoru on itseasiassa aika helppo tehdä, kun vaan osaa virkata. Ketjusilmukoiden reunaan virkataan silmukoita koko matkalta, tehdään toiseen päähän muutamalla ketjusilmukalla lenkki ja jatketaan virkkaamista toisenkin reunan verran. Toiseen päähän tehdään virkkaamalla pallo, joka mahtuu läpi toisen päädyn silmukasta. Kätevä lukkosysteemi!

Innostuin tekemään näitä heti alkuun muutaman eri värisen, kun kerran kaivoin lankavarastoni vaatehuoneesta esille.

Ihan kivoja niistä mielestäni tuli! Jotkut langat saivat aikaan siistimmän jäljen kuin toiset. Kaikista en laittanut tähän kuvaa, koska samanlaisia ne muuten ovat. Mieheni tutkiskeli hetken tekeleitäni ja pyysi itselleenkin yhtä mustaa.

Ehkä hieman ''lämpimiä'' koruja tällä ilmalla, mutta mukavan arkisia lisäyksiä asuisiin.

Roikkuvia

Aurinkoinen päivä veti puoleensa ja oli pakko päästä irroittelemaan! Mikäs sen mukavampi idea kuin lähteä katsastamaan pitkästä aikaa korutarvike-/askarteluliike. Etenkin kun tarvitsin sieltä muutaman tarvikkeen bongatessani kaupasta niitä ihania, vanhoja cola-pulloja lasista. Ehdin kuin ehdinkin paikan päälle ennen kuin liike sulki ovensa. Olin unohtanut, miten paljon kaikkea ihanaa sieltä saattoi löytää... Lähdin hakemaan vai paria korvakorukoukkua, mutta mukaan lähtikin myös muutama, ihana helmi ja muutama ylimääräinen korvakorutarvike.

Ajattelin, että säästelisin tuunaamisen tälle päivälle, kun oli luvattu sadetta ja ukkosta (no, sade tuli, ukkonen ei), mutta korutarvikkeet himottivat liikaa työpöydällä... Oli pakko ottaa pihdit käteen ja kokeilla. Askartelukaupan ihana myyjä vielä demonstroi minulle, kuinka saan hyvää jälkeä jo ensimäiseen roikkuvaan korvikseeni. Olinhan siis ennenkin roikkuvia korviksia väsännyt, kuten blogissanikin olen pari esitellyt, mutta tämä tekniikka oli eri. Sormet syyhysi päästä kokeilemaan. 

 Tarvittavia on aika vähän: helmipallo, josta haluaa korviksen, korupiikki, korvakorukoukku, välirengas ja koristepää. Lisäksi työkaluina tarvitsee olla mieluusti kahdenlaiset pihdit; pyöreä kärkiset vääntämiseen ja yhdet leikkaavat. Ei kuulosta vaikealta. Silti ähersin kieli keskellä suuta hetken, että sain tuosta korviksen aikaiseksi, heh!

Kyllä niistä lopulta ihan korviksen näköiset tulivat! Ylpeä olen. Olisin kovin halunnut punertavat helmet, mutta en löytänyt kahta samanväristä. Musta on aina musta - minun värini. Pikkunäpertäminen oli pitkästä aikaa taas hauskaa. Lisäksi sain erittäin hyvät ohjeistukset etukäteen liikkeen myyjältä, iso kiitos hänelle. Pitääkin varmaan palata piakkoin liikkeeseen ja kokeilla uudestaan näpertämistä. Sitä paitsi unohdin korvishuuman keskellä etsiä muita mielessä olleita materiaaleja...

Nämä korvikset eivät olleet ainoa näpertämisen kohde eilen illalla (, kun kerran vauhtiin pääsin). Mitä saa aikaiseksi cola-lasipullosta?

Jahtasin näitä lasipulloja niiden korkkien takia. Suunnitelmana oli tehdä korkista roikkuva korvakoru...


... Ja totta kai suunnitelma toteutui! Onneksi huomasin lasipullot lähikaupastamme. Ne oli jännästi ''piilossa'' erillään muista pulloista, mutta etsiväkin joskus löytää. Enää oli tehtävänä juoda kaksi pulloa colaa ennen kuin saattoi aloittaa askartelun. No, sain aikaseksi juoda vain toisen. En nyt ihan lähde tuhoamaan kahta pullollista samana päivänä vain innostuksen vallassa... Siispä tein vain toisen korviksen valmiiksi. Toinen toivonmukaan valmistuu tänään tai huomenna.

Materiaali oli taas aika niukkaa. Tätä korvista varten lähdin alunperin sinne askartelukauppaan. Varastoni alkoi tyhjenemään korvakorukoukuista ja olin hyvin, hyvin tarkka koukun väristä. Kuten kuvastakin huomaa, korkki on hieman kärsineen näköinen, mutta totesin itselleni, että se saa hieman ollakin - onhan kyse kierrätyksestä ja vanhan uudelleen käyttämisestä! Enää tarvittiin vain jotain, jolla tehdä korkkiin reikä ja yhdistää osat toisiinsa pihtien avustuksella. Reiän tekeminen ei ollutkaan mitenkään helppoa, tarvittiin lihasvoimaa (eli miehen apua).

 

Ihan kivathan niistäkin tuli! Kuvassa näkyy kaksi välirengasta, mutta otin toisen myöhemmin pois, koska korvis tuntui kääntyvän hassuun asentoon ja asettuvan paremmin yhdellä välirenkaalla. En malta odottaa, että toinenkin valmistuu tänään ja saan ne käyttööni. Omistan korviksia melko paljon, mutta aina on mukava saada joukkoon persoonallisia pareja, etenkin kun ne on omatekemiä. Täytyy vain tosiaan alkaa harkita korvistelineen tuunaamista...

Kirpparitaivas!

Kirpputorit ovat tällaisen köyhän, (tulevan) opiskelijan elämänilo! Etenkin nyt, kun vaatekaappi kaipaa pikaisesti uudistusta kaikkien vanhojen vaatteiden ollessa isoja ja löysiä. Jouduin jopa kaivellessani kirpparille myyntiin meneviä vaatteita ottamaan takaisin muutaman hyväkuntoisen t-paidan, jotka oli pistetty syrjään vain koon takia. Onni on kirppari lähellä kotia. En muista ostaneeni kuin kaksi vaatetta uutena sitten tammikuun. 

Tällä viikolla tuli ''vahingossa'' käytyä omalla lähikirpputorilla kahteenkin kertaan. Ensin kulutin erästä aamupäivääni kirpparilla, koska naapurin remonttimiehet päättivät, ettei kello yhdeksän jälkeen kannata enää nukkua lomallakaan. Toisen kerran pistäydyin loppuviikosta, kun serkkuni oli käymässä toiselta puolelta Suomea ja innostui kertomastani kirpputorista. No, löytöjähän tuli ihan kivasti ja tuntui, että uutta tavaraa oli taas tullut ilmoille. Saisi vain aikaiseksi viedä omatkin syrjään pistetyt hepeneensä myytäväksi, niin voisi taas saada hieman taskurahaa (, jotka varmasti kuluttaisin johonkin samaisella kirpputorissa). Isot muovikassit odottavat vaatehuoneessa, täynnä omia ja mieheni vaatteita, joita on parin vuoden aikana pistetty syrjään.

Kirpputorit ovat myös hieno löytöpaikka tällaiselle DIY-ihmiselle, joka välillä väkertelee jotain omaksi ilokseen. Nytkin hyllyjen seasta löytyi eurolla iso kasa korvakorujen koukkuja. Valitettavasti tyhmänä jätin sen pussin sinne, koska ajattelin, että minulla oli jo tarpeeksi kaikkea kerättynä koriini. Kotona vasta muistin, että omassa laatikossani on enää yksi pari jäljellä ja uusimpaan ideaani se pari ei ole se kaikista parhain vaihtoehtona mallin puolesta. No, täytyypi tällä viikolla kipaista katsomassa, josko aarre ei olisi vielä mennyt jonkun muun matkaan. Myös tällaiselle printti-ihmisille kirpparit tarjoavat halpoja, yksivärisiä t-paitoja, joita voi sitten itse sadepäivänä tuunata oman mielen mukaan. Ensiviikon kirpparivisiitillä etsinnässä on myös kevyttä kettinkiä, jonka avulla pystyisin toteuttamaan Ihan Kaikki Kotona -blogista bongaamani idean itsetehdystä rannekorusta (korun ja ohjeet löydät linkistä). Lasipurkkeja on myös mahdollisesti hakusessa, koska netin syövereistä löysin hauskan ohjeen, jolla yhdistää valokuva- ja kynttiläinnostus.

Kirppari-innostus on varmasti tullut äidinmaidossa perimääni, mutta se on myös opittu tapa ja hyvä keino viettää sitä omaa aikaa. Koiran saa hyvillä mielin jättää kotiin tai isännän jatkamaan viikonloppuaamuna uniaan, kun itse lähtee pienelle kävelylenkille lähimmälle kirpputorille. En välttämättä edes tarvitse mitään, se on vain harrastus siinä missä lenkkeily itsessäänkin tai askartelu. Parasta on, että nämä asiat voi yhdistää! Sitä paitsi; huhu kertoo, että parhaimmat löydöt tekee kirpparilta, kun ei etsi varsinaisesti mitään...!

Miksi rakastan kirpputoreja? Ensinnäkin säästää rutkasti rahaa. Kierrättäminen on enemmän kuin jees. Kirppikseltä tekee parempia löytöjä kuin kaupoista. Toisen romu voi olla toisen aarre. Uskaltaa helpommin kokeilla jotain uutta. Saa uusia ideoita. Voi myös laittaa omat tarpeettomat tavaransa kiertoon. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kirpputorien kiertäminen on kivaa!

Viimeisimmät löytöni olivat ihana kasarityylinen kesämekko, Guess-paita, koiralle pehmopallo, kaksi t-paitaa ja conversen talvikengät Paikalliselta Kirpputorilta. Enkä liioittele, kun sanon päässeeni alle 10 eurolla. Kierrätys on mahtavaa ja siitä saa hyvän mielen! Ja omat evääni kirpparireissulle ovat vain rahapussi ja kangaskassi löytöjä varten.

Helteet tuli, helteet meni?

Helleaalto helli meitä jo hetken, mutta tänäaamuna sai taas pukea pusakkaa jos toistakin päälle, jotta tarkenee työmatkan ja töissä ulkona. Helle on ollut myös syy, miksei blogissa ole hetkeen ollut elämää. Elämä oli hetkellisesti siirtynyt jokirannan maisemiin sekä Kakskerran visiittikäynnille, muutenkin tuonne ulos enemmän kuin sisälle.

Tähän on tulossa kyllä muutos, mutta valitettavasti yksi moka on jo käynyt: mosaiikkitöitä tuli kokeiltua jo ja no... Kuvat jäi ottamatta! Yksikään töistä ei jäänyt itselleni, kuten ei ylensäkään, heh. Hätä ei kuitenkaan ole katastrofaalinen, sillä mosaiikkilaattoja jäi vielä hieman ja lisää toivonmukaan tulee hankittua kesän aikana, joten mosaiikkikuvia on varmasti vielä tulossa käsityölukijoille.

Muut huomio! Kesä on itselleni valokuvaamisen, lomailun ja pohdinnan aikaa, joten odottakaan vain, mitä tuleman pitää.

Sitä odotellessa...

... RAILAKASTA KESÄN ALKUA KAIKILLE!

DIY

DIY = Do it yourself

DIY:stä on tulossa pikkuhiljaa ihan käsite täällä suomessakin, olen nyt viime aikoina törmännyt siihen useampaankin otteeseen eri suomenkielisissä blogeissa ja sivustoissa. Turvallisesti suomalaisen suuhun tuo käännös kääntyy ''tee se itse'' -fraasilla.

Kunnon DIY-projekteja on itsellänikin ollut tässä lähiaikoina. Innostuin kokeilemaan kuvapainantaa siirtokuvien avulla, ja lopputulos oli varsin tyydyttävä. Tuunasin siis vanhoja t-paitojani uuteen uskoon seuraavasti: valitsin kuvan (sen voi itse piirtää, etsiä netistä tai vaikka oma ottama valokuva), tulostin sen tietokoneelta siirtokuvapaperille, silitin vanhan paidan uuteen uskoon, leikkasin kuvan ja silitin paitaan. Ohjeessa sanottiin, että paidan pitäisi olla 100% puuvillaa, mutta tuollaiselle 95% puuvillaiselle se ainakin onnistui ihan ongelmitta. Kannattaa muistaa silittää reunat kunnolla kiinni, ettei ne ala repsottamaan. Lisäksi ohjeessa annettiin hyvä vinkki, että reunat kannattaa leikkausvaiheessa pyöristää kuvasta, jolloin ne eivät helposti ala irtoamaan. Ainoa huonopuoli siirtopaperissa mielestäni on, että on ostohetkellä valittava, tekeekö vaaleaan vai mustaan kankaaseen... Itselläni enemmän löytyisi perusmustia paitoja kaapista, mutta muista syistä tarvitsin vaaleille kankaille sopivan siirtopaperin. Siirtopaperistahan tulee siis vähän muovinen kalvo kuvan päälle, joten jos kangasmaisen lopputuloksen haluaa, täytyy varmaankin käyttää kangasvärejä tai leimasimia.

Toinen projekti, jonka erityisesti lasken DIY-projektiksi, on ''nappitaulu''. Tätä projektia valmistelin huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi siirtokuvapainantaa. Piti hamstrata nappeja, maalata taulupohja useampaan kertaan, jotta olin tyytyväinen ja lopuksi hahmotella puun runko pohjalle. Alunperäinen tarkoitukseni oli maalata vesiväreillä tausta ja tussilla vetäistä puu kankaalle, mutta vesivärit ovat teillä tuntemattomilla ja tussi ei tarttunutkaan lopulta öljyväreillä maalattuun kankaaseen. Joten puukin tuli sitten maalattua öljyvärillä. Muutamien päivien kuivumisen jälkeen saattoi alkaa liimaamaan hamstrattuja nappeja oksille lehdiksi. Valitsin itse värisävyiksi punasävyiset napit ajatellen olohuoneemme sisustusta, johon toivonmukaan taulun pääsee ripustamaan. Koska halusin taulusta kunnollisen taulun, päätin käyttää mustaa pitsinauhaa ''kehyksenä'' kuvalle. Jotenkin se toi mielestäni astetta enemmän tauluun ja rajasi sen paremmin irti seinästä.

Netti on täynnä rikkaita ideoita DIY-addikteille. Omaa tekemistäni rajoittaa puute tilasta. Ehkä seuraava DIY-projektini onkin saada jonkinmoinen ratkaisu, jotta askartelutarvikkeeni mahtuisivat paremmin yhteen työpöydän laatikkoon ja yhteen pahvilaatikkoon vaatehuoneessa.

Mikä tällaisissa projekteissa on niin kivaa? Ne ennen kaikkea rentouttavat. Toisekseen, ne ruokkivat halua tehdä ja saada jotain aikaiseksi. Eikä luova tekeminen kai koskaan pahitteeksi ole ;). Pidän siitä, että kodistani löytyy itse tekemiä juttuja, ne tekevät kotoisan olon. 

Mukavia DIY-projekteja muillekin! Uskaltakaa kokeilla. Itse tehty on aina itsetehty.