Kulkuset, kulkuset!

Sain taas ihanan idean käytyäni kirpputorilla, jonne joku oli tuonut omia tekeleitään myyntiin! Joulu on jo ovella ja halusin tänävuonna itsetehdyt korvikset korviini, joten tämä idea oli oikea siihen tehtävään!

Löysin kuin löysinkin kirpputorilta myös söpöt kulkuset samalla kertaa, joten mikään ei enää estänyt minua toteuttamasta tätä ideaa! Senkus pisti kulkuset koukkuihin ja tadaa: aaton asuste on kunnossa! Mukavasti myös muut kuulevat, missä tämä tonttu viipottaa!

Roikkuvia

Aurinkoinen päivä veti puoleensa ja oli pakko päästä irroittelemaan! Mikäs sen mukavampi idea kuin lähteä katsastamaan pitkästä aikaa korutarvike-/askarteluliike. Etenkin kun tarvitsin sieltä muutaman tarvikkeen bongatessani kaupasta niitä ihania, vanhoja cola-pulloja lasista. Ehdin kuin ehdinkin paikan päälle ennen kuin liike sulki ovensa. Olin unohtanut, miten paljon kaikkea ihanaa sieltä saattoi löytää... Lähdin hakemaan vai paria korvakorukoukkua, mutta mukaan lähtikin myös muutama, ihana helmi ja muutama ylimääräinen korvakorutarvike.

Ajattelin, että säästelisin tuunaamisen tälle päivälle, kun oli luvattu sadetta ja ukkosta (no, sade tuli, ukkonen ei), mutta korutarvikkeet himottivat liikaa työpöydällä... Oli pakko ottaa pihdit käteen ja kokeilla. Askartelukaupan ihana myyjä vielä demonstroi minulle, kuinka saan hyvää jälkeä jo ensimäiseen roikkuvaan korvikseeni. Olinhan siis ennenkin roikkuvia korviksia väsännyt, kuten blogissanikin olen pari esitellyt, mutta tämä tekniikka oli eri. Sormet syyhysi päästä kokeilemaan. 

 Tarvittavia on aika vähän: helmipallo, josta haluaa korviksen, korupiikki, korvakorukoukku, välirengas ja koristepää. Lisäksi työkaluina tarvitsee olla mieluusti kahdenlaiset pihdit; pyöreä kärkiset vääntämiseen ja yhdet leikkaavat. Ei kuulosta vaikealta. Silti ähersin kieli keskellä suuta hetken, että sain tuosta korviksen aikaiseksi, heh!

Kyllä niistä lopulta ihan korviksen näköiset tulivat! Ylpeä olen. Olisin kovin halunnut punertavat helmet, mutta en löytänyt kahta samanväristä. Musta on aina musta - minun värini. Pikkunäpertäminen oli pitkästä aikaa taas hauskaa. Lisäksi sain erittäin hyvät ohjeistukset etukäteen liikkeen myyjältä, iso kiitos hänelle. Pitääkin varmaan palata piakkoin liikkeeseen ja kokeilla uudestaan näpertämistä. Sitä paitsi unohdin korvishuuman keskellä etsiä muita mielessä olleita materiaaleja...

Nämä korvikset eivät olleet ainoa näpertämisen kohde eilen illalla (, kun kerran vauhtiin pääsin). Mitä saa aikaiseksi cola-lasipullosta?

Jahtasin näitä lasipulloja niiden korkkien takia. Suunnitelmana oli tehdä korkista roikkuva korvakoru...


... Ja totta kai suunnitelma toteutui! Onneksi huomasin lasipullot lähikaupastamme. Ne oli jännästi ''piilossa'' erillään muista pulloista, mutta etsiväkin joskus löytää. Enää oli tehtävänä juoda kaksi pulloa colaa ennen kuin saattoi aloittaa askartelun. No, sain aikaseksi juoda vain toisen. En nyt ihan lähde tuhoamaan kahta pullollista samana päivänä vain innostuksen vallassa... Siispä tein vain toisen korviksen valmiiksi. Toinen toivonmukaan valmistuu tänään tai huomenna.

Materiaali oli taas aika niukkaa. Tätä korvista varten lähdin alunperin sinne askartelukauppaan. Varastoni alkoi tyhjenemään korvakorukoukuista ja olin hyvin, hyvin tarkka koukun väristä. Kuten kuvastakin huomaa, korkki on hieman kärsineen näköinen, mutta totesin itselleni, että se saa hieman ollakin - onhan kyse kierrätyksestä ja vanhan uudelleen käyttämisestä! Enää tarvittiin vain jotain, jolla tehdä korkkiin reikä ja yhdistää osat toisiinsa pihtien avustuksella. Reiän tekeminen ei ollutkaan mitenkään helppoa, tarvittiin lihasvoimaa (eli miehen apua).

 

Ihan kivathan niistäkin tuli! Kuvassa näkyy kaksi välirengasta, mutta otin toisen myöhemmin pois, koska korvis tuntui kääntyvän hassuun asentoon ja asettuvan paremmin yhdellä välirenkaalla. En malta odottaa, että toinenkin valmistuu tänään ja saan ne käyttööni. Omistan korviksia melko paljon, mutta aina on mukava saada joukkoon persoonallisia pareja, etenkin kun ne on omatekemiä. Täytyy vain tosiaan alkaa harkita korvistelineen tuunaamista...

Kirpparitaivas!

Kirpputorit ovat tällaisen köyhän, (tulevan) opiskelijan elämänilo! Etenkin nyt, kun vaatekaappi kaipaa pikaisesti uudistusta kaikkien vanhojen vaatteiden ollessa isoja ja löysiä. Jouduin jopa kaivellessani kirpparille myyntiin meneviä vaatteita ottamaan takaisin muutaman hyväkuntoisen t-paidan, jotka oli pistetty syrjään vain koon takia. Onni on kirppari lähellä kotia. En muista ostaneeni kuin kaksi vaatetta uutena sitten tammikuun. 

Tällä viikolla tuli ''vahingossa'' käytyä omalla lähikirpputorilla kahteenkin kertaan. Ensin kulutin erästä aamupäivääni kirpparilla, koska naapurin remonttimiehet päättivät, ettei kello yhdeksän jälkeen kannata enää nukkua lomallakaan. Toisen kerran pistäydyin loppuviikosta, kun serkkuni oli käymässä toiselta puolelta Suomea ja innostui kertomastani kirpputorista. No, löytöjähän tuli ihan kivasti ja tuntui, että uutta tavaraa oli taas tullut ilmoille. Saisi vain aikaiseksi viedä omatkin syrjään pistetyt hepeneensä myytäväksi, niin voisi taas saada hieman taskurahaa (, jotka varmasti kuluttaisin johonkin samaisella kirpputorissa). Isot muovikassit odottavat vaatehuoneessa, täynnä omia ja mieheni vaatteita, joita on parin vuoden aikana pistetty syrjään.

Kirpputorit ovat myös hieno löytöpaikka tällaiselle DIY-ihmiselle, joka välillä väkertelee jotain omaksi ilokseen. Nytkin hyllyjen seasta löytyi eurolla iso kasa korvakorujen koukkuja. Valitettavasti tyhmänä jätin sen pussin sinne, koska ajattelin, että minulla oli jo tarpeeksi kaikkea kerättynä koriini. Kotona vasta muistin, että omassa laatikossani on enää yksi pari jäljellä ja uusimpaan ideaani se pari ei ole se kaikista parhain vaihtoehtona mallin puolesta. No, täytyypi tällä viikolla kipaista katsomassa, josko aarre ei olisi vielä mennyt jonkun muun matkaan. Myös tällaiselle printti-ihmisille kirpparit tarjoavat halpoja, yksivärisiä t-paitoja, joita voi sitten itse sadepäivänä tuunata oman mielen mukaan. Ensiviikon kirpparivisiitillä etsinnässä on myös kevyttä kettinkiä, jonka avulla pystyisin toteuttamaan Ihan Kaikki Kotona -blogista bongaamani idean itsetehdystä rannekorusta (korun ja ohjeet löydät linkistä). Lasipurkkeja on myös mahdollisesti hakusessa, koska netin syövereistä löysin hauskan ohjeen, jolla yhdistää valokuva- ja kynttiläinnostus.

Kirppari-innostus on varmasti tullut äidinmaidossa perimääni, mutta se on myös opittu tapa ja hyvä keino viettää sitä omaa aikaa. Koiran saa hyvillä mielin jättää kotiin tai isännän jatkamaan viikonloppuaamuna uniaan, kun itse lähtee pienelle kävelylenkille lähimmälle kirpputorille. En välttämättä edes tarvitse mitään, se on vain harrastus siinä missä lenkkeily itsessäänkin tai askartelu. Parasta on, että nämä asiat voi yhdistää! Sitä paitsi; huhu kertoo, että parhaimmat löydöt tekee kirpparilta, kun ei etsi varsinaisesti mitään...!

Miksi rakastan kirpputoreja? Ensinnäkin säästää rutkasti rahaa. Kierrättäminen on enemmän kuin jees. Kirppikseltä tekee parempia löytöjä kuin kaupoista. Toisen romu voi olla toisen aarre. Uskaltaa helpommin kokeilla jotain uutta. Saa uusia ideoita. Voi myös laittaa omat tarpeettomat tavaransa kiertoon. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kirpputorien kiertäminen on kivaa!

Viimeisimmät löytöni olivat ihana kasarityylinen kesämekko, Guess-paita, koiralle pehmopallo, kaksi t-paitaa ja conversen talvikengät Paikalliselta Kirpputorilta. Enkä liioittele, kun sanon päässeeni alle 10 eurolla. Kierrätys on mahtavaa ja siitä saa hyvän mielen! Ja omat evääni kirpparireissulle ovat vain rahapussi ja kangaskassi löytöjä varten.

DIY

DIY = Do it yourself

DIY:stä on tulossa pikkuhiljaa ihan käsite täällä suomessakin, olen nyt viime aikoina törmännyt siihen useampaankin otteeseen eri suomenkielisissä blogeissa ja sivustoissa. Turvallisesti suomalaisen suuhun tuo käännös kääntyy ''tee se itse'' -fraasilla.

Kunnon DIY-projekteja on itsellänikin ollut tässä lähiaikoina. Innostuin kokeilemaan kuvapainantaa siirtokuvien avulla, ja lopputulos oli varsin tyydyttävä. Tuunasin siis vanhoja t-paitojani uuteen uskoon seuraavasti: valitsin kuvan (sen voi itse piirtää, etsiä netistä tai vaikka oma ottama valokuva), tulostin sen tietokoneelta siirtokuvapaperille, silitin vanhan paidan uuteen uskoon, leikkasin kuvan ja silitin paitaan. Ohjeessa sanottiin, että paidan pitäisi olla 100% puuvillaa, mutta tuollaiselle 95% puuvillaiselle se ainakin onnistui ihan ongelmitta. Kannattaa muistaa silittää reunat kunnolla kiinni, ettei ne ala repsottamaan. Lisäksi ohjeessa annettiin hyvä vinkki, että reunat kannattaa leikkausvaiheessa pyöristää kuvasta, jolloin ne eivät helposti ala irtoamaan. Ainoa huonopuoli siirtopaperissa mielestäni on, että on ostohetkellä valittava, tekeekö vaaleaan vai mustaan kankaaseen... Itselläni enemmän löytyisi perusmustia paitoja kaapista, mutta muista syistä tarvitsin vaaleille kankaille sopivan siirtopaperin. Siirtopaperistahan tulee siis vähän muovinen kalvo kuvan päälle, joten jos kangasmaisen lopputuloksen haluaa, täytyy varmaankin käyttää kangasvärejä tai leimasimia.

Toinen projekti, jonka erityisesti lasken DIY-projektiksi, on ''nappitaulu''. Tätä projektia valmistelin huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi siirtokuvapainantaa. Piti hamstrata nappeja, maalata taulupohja useampaan kertaan, jotta olin tyytyväinen ja lopuksi hahmotella puun runko pohjalle. Alunperäinen tarkoitukseni oli maalata vesiväreillä tausta ja tussilla vetäistä puu kankaalle, mutta vesivärit ovat teillä tuntemattomilla ja tussi ei tarttunutkaan lopulta öljyväreillä maalattuun kankaaseen. Joten puukin tuli sitten maalattua öljyvärillä. Muutamien päivien kuivumisen jälkeen saattoi alkaa liimaamaan hamstrattuja nappeja oksille lehdiksi. Valitsin itse värisävyiksi punasävyiset napit ajatellen olohuoneemme sisustusta, johon toivonmukaan taulun pääsee ripustamaan. Koska halusin taulusta kunnollisen taulun, päätin käyttää mustaa pitsinauhaa ''kehyksenä'' kuvalle. Jotenkin se toi mielestäni astetta enemmän tauluun ja rajasi sen paremmin irti seinästä.

Netti on täynnä rikkaita ideoita DIY-addikteille. Omaa tekemistäni rajoittaa puute tilasta. Ehkä seuraava DIY-projektini onkin saada jonkinmoinen ratkaisu, jotta askartelutarvikkeeni mahtuisivat paremmin yhteen työpöydän laatikkoon ja yhteen pahvilaatikkoon vaatehuoneessa.

Mikä tällaisissa projekteissa on niin kivaa? Ne ennen kaikkea rentouttavat. Toisekseen, ne ruokkivat halua tehdä ja saada jotain aikaiseksi. Eikä luova tekeminen kai koskaan pahitteeksi ole ;). Pidän siitä, että kodistani löytyy itse tekemiä juttuja, ne tekevät kotoisan olon. 

Mukavia DIY-projekteja muillekin! Uskaltakaa kokeilla. Itse tehty on aina itsetehty.