Lisää koukkuja korviin

Korutarvileliikkeet ovat aarrelippaita! 

Innostuin uudesta tyylistä tehdä korvakoruja, ja oli pakko palata tuohon korutarvikeliikkeeseen vielä uudestaan, mistä aikaisempien korvisten materiaalit ostin. Valinnanvaikeus oli mieletön, kun ihania helmiä oli joka puolella! Kaikkia kun ei voinut kotiin mukaan ottaa, niin piti valita omaan mieleen sopivia. Muutama helmi saattaa tosin päätyä muuhunkin osoitteeseen, kuhan valmistuvat korviksiksi.. Huomasin nimittäin viimeksi, kuinka rentouttavaa korvakorujen näpräämien voi olla.

Tällaiset sain tällä erää valmiiksi. 

Mukavan kesäiset omasta mielestäni, ja tuovat mukavasti väriä pukeutumiseen, vaikka muuten käyttäisikin kapeaa väriskaalaa pukeutumisessa. Helmet olivatkin oikea aarrelöytö askartelukaupasta, ja vaativat pientä tongintaa, jotta löysivät minut omistajikseen.

Omatekemä on aina omatekemä, eikö?

Näitä voisi tehdä melkein muillekin kuin vain itselleni. Sen verran rentouttavaa ja hauskaa puuhaa!

Ketjua ja lankaa

Vähän aikaa sittene etsiskelin tietynlaista ketjua, jotta voisin toteuttaa Iha kaikki Kotona -blogista bongaamani idean rannekorusta. No, ihan kierrätysmateriaalia ei löytynyt siltä saralta, mutta onneksi ylipäätään löytyi ketjua pitkän etsinnän jälkeen (enkä edes itse löytänyt, vaan yksi ''salaisista apulaisistani'').

Kaikki, mitä tarvittiin, oli siis ketjun lisäksi lankaa ja virkkuukoukku.

Rannekoru on itseasiassa aika helppo tehdä, kun vaan osaa virkata. Ketjusilmukoiden reunaan virkataan silmukoita koko matkalta, tehdään toiseen päähän muutamalla ketjusilmukalla lenkki ja jatketaan virkkaamista toisenkin reunan verran. Toiseen päähän tehdään virkkaamalla pallo, joka mahtuu läpi toisen päädyn silmukasta. Kätevä lukkosysteemi!

Innostuin tekemään näitä heti alkuun muutaman eri värisen, kun kerran kaivoin lankavarastoni vaatehuoneesta esille.

Ihan kivoja niistä mielestäni tuli! Jotkut langat saivat aikaan siistimmän jäljen kuin toiset. Kaikista en laittanut tähän kuvaa, koska samanlaisia ne muuten ovat. Mieheni tutkiskeli hetken tekeleitäni ja pyysi itselleenkin yhtä mustaa.

Ehkä hieman ''lämpimiä'' koruja tällä ilmalla, mutta mukavan arkisia lisäyksiä asuisiin.

Kuukausi aikaa...

... Ja sitten loppuu loma.

Ja alkaa koulu.

Vähän alkaa jo jännittämään. Tuntuu myös, että pitäisi hieman alkaa valmistamaan itseään henkiesti koulun alkamiseen; paljon uusia ihmisiä, paljon uutta opittavaa, totuttelemista täyspäiväseen opiskeluun ja esseisiin sun muihin sekä uusi päiväjärjestys. Täytyy myös muistaa nyt viimeisen kuukauden aikana rentoutua mahdollisimman hyvin, että jaksaa.

Onneksi ainakin viimeiset pari viikkoa säät ovat suosineet lomalaisia. Siksi bloginkin puolella on ollut hiljasta - helle on vetänyt meikäläistä enemmän ulos kuin istumaan koneen ääreen. Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä, postaukset ovat vaan jääneet jonoon odottamaan huonompia säitä. Tosin joka hetki tällaisista helteistäkään ei kykene nautimaan. Jatkuva kuumuus uuvuttaa melko hyvin, pyykkiä kerääntyy, tuulettimat pauhaavat yötäpäivää ja tuon meidän puolialaskalaisen karvaturrin kanssa on hieman säätämistä tällaisilla helteillä. Tosin onneksi luontoäiti auttoi koiraa vaihtamaan turkkinsa maksimilyhyyteen. Siltikään kovin pitkät lenkit eivät oikein ole mahdollisia. 

Tänäänpä siis päätinkin suosiolla tehdä vain pienen lenkin koiruuden kanssa ja antaa hänen jäädä lepäämään tuulettimien viereen, kun itse lähdin hieman vielä kävelemään. Kävelyllä oli kyllä tarkotuskin: kirpputori. Kaikki tarvittavat koulutarvikkeet alkavat jo löytyä, kuten asiallinen muistiinpanovihko. Vaateongelma on kyllä edelleen todellinen pienentyneen vaatekoon takia. Tällä helteellä oli aikamoista yrittää ajatella pitkähihaisia, neuleita, trikoopaitoja, takkia... kun pelkässä topissakin oli läkähdyttävän kuuma! Onneksi sentään sain ajatukset kulkemaan ja löysinkin Paikalliselta kirpputorilta muutamia kivoja vaatteita syksyksi; kirjavan kauluspaidan, muutaman trikoopaidan sekä täytyihän sitä yksi toppikin näille helteille vielä löytää.

Kirpparireissun jälkeen pakkasin jääkylmää vettä, kirjan, pyyhkeen ja koiran mukaani ja lähdin meidän asuinalueen rantanurmikolle hieman löhöilemään. Löytyikin aivan täydellinen paikka melkein heti (,vaikka vaikiopaikkani olikin varattu): sopivan aurinkoinen paikka, mutta myös puu, johon koiran sai helposti kiinni ja jonka suojassa tämä hieman herkempi auringonottokaverini saisi rauhassa maata vesikupin ääressä. Kumpikin näytimme ainakin hetken tyytyväisiltä siinä, minä kirjaa lukien ja koira keppiä rouskuttaen ja rannan sorsia vahtien. Lopulta tuli kuitenkin vaan niin tolkuttoman kuuma, että päätin kasata kimpsut ja kampsut ja siirtyä takaisin tuulettimien ympäröimäksi. Viikonloppuna tulee kuitenkin saatua ihan tarpeeksi aurinkoa, kun matkaamme koko konkkaronkka Kakskertaan merenrannalle, ja sisätilat kutsuvat ainoastaan nukkumisen ajaksi. 

Ja ehkä näitä kesäpäiviä vielä riittää...? Huhu myös kertoo, että parhaiten aurinkoa saa liikkumalla ulkona. No, meikäläinen on kävelly tällä viikolla yli 18 kilometria tuossa helteessä. Joten rusketusta on tarttunut ja kaloreita paukkunut! Kun ilmat viilenee, pääsee entistä paremmin koiran kanssa ja ilman lenkille - ja kuntoilukin toivonmukaan maistuu paremmin. Nautitaan nyt kuitenkin näistä mahdollisimman paljon, kun niitä vielä varmuudella on!

Rentoa hellepäivää jokaikisille!

Roikkuvia

Aurinkoinen päivä veti puoleensa ja oli pakko päästä irroittelemaan! Mikäs sen mukavampi idea kuin lähteä katsastamaan pitkästä aikaa korutarvike-/askarteluliike. Etenkin kun tarvitsin sieltä muutaman tarvikkeen bongatessani kaupasta niitä ihania, vanhoja cola-pulloja lasista. Ehdin kuin ehdinkin paikan päälle ennen kuin liike sulki ovensa. Olin unohtanut, miten paljon kaikkea ihanaa sieltä saattoi löytää... Lähdin hakemaan vai paria korvakorukoukkua, mutta mukaan lähtikin myös muutama, ihana helmi ja muutama ylimääräinen korvakorutarvike.

Ajattelin, että säästelisin tuunaamisen tälle päivälle, kun oli luvattu sadetta ja ukkosta (no, sade tuli, ukkonen ei), mutta korutarvikkeet himottivat liikaa työpöydällä... Oli pakko ottaa pihdit käteen ja kokeilla. Askartelukaupan ihana myyjä vielä demonstroi minulle, kuinka saan hyvää jälkeä jo ensimäiseen roikkuvaan korvikseeni. Olinhan siis ennenkin roikkuvia korviksia väsännyt, kuten blogissanikin olen pari esitellyt, mutta tämä tekniikka oli eri. Sormet syyhysi päästä kokeilemaan. 

 Tarvittavia on aika vähän: helmipallo, josta haluaa korviksen, korupiikki, korvakorukoukku, välirengas ja koristepää. Lisäksi työkaluina tarvitsee olla mieluusti kahdenlaiset pihdit; pyöreä kärkiset vääntämiseen ja yhdet leikkaavat. Ei kuulosta vaikealta. Silti ähersin kieli keskellä suuta hetken, että sain tuosta korviksen aikaiseksi, heh!

Kyllä niistä lopulta ihan korviksen näköiset tulivat! Ylpeä olen. Olisin kovin halunnut punertavat helmet, mutta en löytänyt kahta samanväristä. Musta on aina musta - minun värini. Pikkunäpertäminen oli pitkästä aikaa taas hauskaa. Lisäksi sain erittäin hyvät ohjeistukset etukäteen liikkeen myyjältä, iso kiitos hänelle. Pitääkin varmaan palata piakkoin liikkeeseen ja kokeilla uudestaan näpertämistä. Sitä paitsi unohdin korvishuuman keskellä etsiä muita mielessä olleita materiaaleja...

Nämä korvikset eivät olleet ainoa näpertämisen kohde eilen illalla (, kun kerran vauhtiin pääsin). Mitä saa aikaiseksi cola-lasipullosta?

Jahtasin näitä lasipulloja niiden korkkien takia. Suunnitelmana oli tehdä korkista roikkuva korvakoru...


... Ja totta kai suunnitelma toteutui! Onneksi huomasin lasipullot lähikaupastamme. Ne oli jännästi ''piilossa'' erillään muista pulloista, mutta etsiväkin joskus löytää. Enää oli tehtävänä juoda kaksi pulloa colaa ennen kuin saattoi aloittaa askartelun. No, sain aikaseksi juoda vain toisen. En nyt ihan lähde tuhoamaan kahta pullollista samana päivänä vain innostuksen vallassa... Siispä tein vain toisen korviksen valmiiksi. Toinen toivonmukaan valmistuu tänään tai huomenna.

Materiaali oli taas aika niukkaa. Tätä korvista varten lähdin alunperin sinne askartelukauppaan. Varastoni alkoi tyhjenemään korvakorukoukuista ja olin hyvin, hyvin tarkka koukun väristä. Kuten kuvastakin huomaa, korkki on hieman kärsineen näköinen, mutta totesin itselleni, että se saa hieman ollakin - onhan kyse kierrätyksestä ja vanhan uudelleen käyttämisestä! Enää tarvittiin vain jotain, jolla tehdä korkkiin reikä ja yhdistää osat toisiinsa pihtien avustuksella. Reiän tekeminen ei ollutkaan mitenkään helppoa, tarvittiin lihasvoimaa (eli miehen apua).

 

Ihan kivathan niistäkin tuli! Kuvassa näkyy kaksi välirengasta, mutta otin toisen myöhemmin pois, koska korvis tuntui kääntyvän hassuun asentoon ja asettuvan paremmin yhdellä välirenkaalla. En malta odottaa, että toinenkin valmistuu tänään ja saan ne käyttööni. Omistan korviksia melko paljon, mutta aina on mukava saada joukkoon persoonallisia pareja, etenkin kun ne on omatekemiä. Täytyy vain tosiaan alkaa harkita korvistelineen tuunaamista...

Treenipäiväkirja: puoliväli vatsalihashaasteessa

Päivä 15 vatsatreeniä.

Mä. Vihaan. Lankkua. 

Jos joku ihmettelee, mikä on lankku, se on tuon treenikalenterin viimeinen liike, missä on pysyttävä punnerrusmaisessa asennossa tietty sekunttimäärä. Liike harjoittaa syviä vatsoja, jotka ovat iselläni olemattomat. Tai ainakin tähän asti olivat. Tänään piti pystyä pysymään siinä asennossa minuutti. Kuulostaa vähältä, tuntuu paljolta siinä vaiheessa, kun alkaa vatsa tärisemään.

Treenikalenterin puoltaväliä mennään vatsalihashaasteessa. Täytyy myöntää, että tuloksia on jo hieman näkyvissä. Vielä kun saisi itsensä todella innostettua tuosta cardiosta, niin hyvä tulisi. Eilen taas vietimme tunnin verran toisen puoliskoni kanssa kentällä pallon kanssa. Kaloreita palaa huomaamatta, ja parasta on yhteinen aika siinä samalla. Sain myös uutta potkua, kun sain itselleni hyppynarun. Tällaisena sadepäivänäkään ei siis ole enää mitään syytä jättää cardiota väliin, kun voi hypytellä narulla parin minuutin sarjoja. Lapsuudenkodissani minua odottaa myös sinne jäänyt treenimatto, ettei tarvitse tuossa koirankarvojen keskellä enää väkertää.

Ilokseni huomasin myös pari päivää sitten kirppariostoksilla, että vaatekoko alkaa olla ihannetasoa, tyköistuvat mekot istuvat täydellisesti ja ihonmyötäiset vaatteet eivät enää ahdista. Housukokokin on pienentynyt. Sen kunniaksi löytyi ihana kesämekko! Pitäähän sitä jollain palkita itsensä... Vaatekaappi kaipaisi hieman uudistusta tämän seurauksena. Eikä ihme. Tänään oli mittauspäivä: vyörätö oli taas kaventunut useamman sentin siitä päivästä, kun tämä vatsalihashaaste alkoi. Samoin lihasprosentti noussut ihan kivasti.

Huomenna vietetään jälleen ansaittu lepopäivä. Onnekseni se osui lauantaille, joten saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään ja rentoutua! Saa jalat taas hieman levähtää eilisestä rääkistä kentällä ja nilkka palautua tärähdyksen aiheuttamasta turvotuksesta. 

Yksi parhaista palautteista tuli myös saatua tuossa alkuviikosta. Yksi ystäväni, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, oli käymässä ja näki viimekesänä otetun kuvan minusta puolisoni kanssa jääkaappimme ovessa. Hetken kuvaa katsottuaan ystäväni kysyi, milloin kuva on otettu, jonka jälkeen hän totesi ''kyllä sä olet vain laihtunut tuosta kuvasta paljon''. Kasvot ovat nykysin kapeammat ja vyörätö sirompi. Pakko myöntää itsekin. Tuosta kuvasta painoa on pudonnut useampia kiloja, senttejä sitäkin enemmän. Omaa muutosta on ehkä vaikea nähdä muuten kuin kuvien kautta. Siksi on hienoa, että kuulee sen joltain muulta. 

Lihaskivut voivat olla myös hieno asia. Niistä tietää, että on tehnyt jotain, joka on rasittanut lihaksia (ja että sellaisia edes on).