Käsityöhaaste

 
 Tällä kertaa hieman erilainen haaste sattui silmien eteen tuolta Ihan Kaikki Kotona -blogista, johon päätin lähteä mukaan, koska syksy on tulossa ja virkkuukoukut polttelee jo tuolla vaatehuoneessa kovinkin. Haasteen tarkoituksena on levittää hyvää mieltä ja samalla hieman haastatella kanssabloggaajia.



1. Miksi pidät blogia?


Alunperin aloitin blogin vain kokoamaan mietteitä ja ajatuksia. Idean sain eräältä silloiselta opiskelukaveriltani, jonka kanssa saatoimme pulista hartaita illat pitkät. Siitä blogi sitten hieman paisui ja aihevalikoima laajeni tähän nykyiseen ''kaikkea maan ja taivaan väliltä''. Pidän blogia lähinnä itseäni varten; tykkään kirjoittaa, pohdiskella, valokuvata ja tehdä käsitöitä, joten kokoan ideat ja jutut tänne. Plussaa on, kun joku lukee sitä..

2. Miten blogisi eroaa muista käsityöblogeista?

 Periaatteessa kai monikaan ei laske blogiani käsityöblogiksi laajan aihevalikoiman takia, mutta itse tykkään lokeroida sen myös tähän kategoriaan. Käsitöiden lisäksi blogissa on novelleja, pohdintoja, päiväkirjamaisia tekstejä ja muuta vastaavaa, joten se lienee suurin ero. Myös koirani esiintyy isossa osassa blogia, koska hänen kanssaan puuhaaminen on iso osa arkeani.

  3. Mikä käsityö sinulla on kesken juuri nyt?

Muutamat korvikset ovat kesken, samoin yksi uusi virkkaustyö tuli alotettua hiljattain - en vain vielä ihan varmasti tiedä, mitä siitä syntyy.

4. Mistä löydät parhaat ideat käsitöihin?

Kanssabloggaajieni sivuilta, netistä (perus googlekin on ihan hyvä lähde), joskus joistain käsityölehdistä, mutta myös tuttavapiirin mieltymyksistä.

5. Minne laitat ideat muistiin? 

En minnekään varsinaisesti. Kuvia kiinnostavista DIY-projekteista löytyy koneelta niille tarkoitetusta kansiosta. Pitäisi varmaan enemmän laittaakin ylös...



6. Kuinka nopeasti ideasta syntyy valmis käsityö?

Riippuu käsityöstä sekä muista aikaa vievistä asioista, kuten töistä, koulusta. Sekä tietenkin työn laajuudesta. Lapaset neulon parissa päivässä parhaimmillaan, mutta esimerkiksi isoäidinneliöistä tehty peitto vei hurjan määrän työtunteja. 

7. Missä teet käsitöitä? Onko sinulla käsitöille omistettu nurkkaus vai peräti työhuone?

Yleensä olohuoneen sohvalla tai työhuoneessa kirjoituspöydän ääressä. Kutomiset ja virkkaamiset painottuu sohvalle, kun taas askartelut, korutyöt ja maalaaminen tapahtuu työhuoneessa joko pöydän ääressä tai lattialla. Käsityötarvikkeille on omistettu yksi pahvilaatikko vaatehuoneesta ja yksi lipastolaatikko. Lisää tilaa tarttisi... Alkaa käymään ahtaaksi! Valmiit tekeleet joko vaihtavat aika nopeasti omistajaa tai tulevat heti käyttöön/esille. Muutama taulu tosin edelleen nojailee seinään odottaen, että pääsisivät roikkumaan seinälle. 




8. Ovatko käsityötarvikkeesi hyvässä järjestyksessä?

Ovat ja eivät. Tiedän, missä mikin on, mutta tilanpuutteen takia on vaikea pitää kovin jämtissä järjestyksessä tarvikkeita. 


9. Millaisia käsitöitä teet mieluiten?

Kaikenlaista on kiva kokeilla. Virkkaaminen ja kutominen on lähellä sydäntä, mutta korutyöt ovat olleet kovin mieleeni myös viimeaikoina. Ompeleminen ei vain ole ihan oma juttuni, en edes omista ompelukonetta.

10. Parhaiten onnistunut käsityösi? 

Varmaankin se isoäidinneliöistä tehty peite. Sitä ovat vieraat kovin ihailleet ja vihjailleet, että hei tuollainen olisi kiva itsellekin lahjaksi. 

11. Onko sinulla käsityöhaaveita?

Ei varsinaisesti, se on kiva harrastus ja toivonmukaan tulee olemaan hyödyksi tulevassa ammatissa. Olisi ehkä mukava saada opettaa jollekin jokin kutomis- tai virkkaamistaito.


12. Paras syksyn piristys?

Se, että on taas aiheellista ottaa langat ja koukut esiin ja alkaa näpertää! Saa tehdä sukkia, lapasia, peittoja tai kaulahuiveja luvan kanssa, kun tulee kylmemmät ilmat. Ja tietenkin kauniit värit luonnossa!

Haastan omalta osaltani Oranssifriikin blogin vastaamaan näihin kysymyksiin ja levittämään hyvää mieltä!  

Mikä? Missä? Milloin?

Elokuun loppu, koulun alku.

Ensimmäiset päivät uudessa opinahjossa ovat takana ja fiilikset ovat rehellisesti sekavat: kahtena päivänä pää on ahdattu täyteen uutta informaatiota, erilaisia opiskelujärjestöjä, tulevia opiskelubileitä, suuntautumisvaihtoehtoja, oppimisympäristöjä netin syöverissä ja uusien ihmisten nimiä. Ja tunnetusti meikäläisellä on maailman huonoimpiin kuuluva nimimuisti... Jännät on ollut viimepäivät, mutta mielestäni positiivista on ollut ihmisten oma-aloitteisuus sosiaalisuudessa ja ennakkoluulottomuus toisiaan kohtaan, vaikka ikähaarukkakin melko laaja on. Itse olen huomannut, että iso ikähaarukka tuo eri-ikäiset, samanlaiset ihmiset yhteen tuollaisella alalla: on monen lapsen äitiä ja suoraan lukiosta sisään astelevia 18 kesäisiä sekä meitä siltä väliltä. Olen nauranut näiden ensimmäistän koulupäivien aikana niin paljon, että vatsaan sattuu, oppinut niin paljon, että päätä särkee ja raahautunut niin paljon rappusia, että reisiä jomottaa. Ja kaikki tämä on vasta alkua: ensiviikolla odottaa muun muassa ryhmäytymisleiri jossain keskellä korpea! 

On ollut yllättävän hienoa huomata, että porukassa on monia, jotka tuntevat, että heidän hullut päivät ovat jo takanapäin ja hauskaa osataan pitää vähemmällä alkoholinkulutuksella ja sivistyneesti. En ehkä tunne niin pahaa sosiaalista painetta osallistua jokaikiseen kissanristiäisopiskelijabileeseen kuin alunperin pelkäsin. 

Lukujärjestys on vielä aikamoista hepreää. Mihin ryhmään kuulun? Mitä tuo meinaa? Missä tuo luokka on? Mikä aine tuo on? Ja ennen kaikkea: Milloin on ruoka? Itseasiassa, tuo viimeinen käytiin tuutoreiden kanssa selkeästi läpi heti ensimmäisten asioiden joukossa, haha! Ensi viikolla varmaan asiat alkaa hiljalleen selkeetä, kun tietotulvasta on nyt päästy. Huomasin kyllä tänään jo laskeskelmoivani, että mihin sitä suuntautuisi ja mistä tekisi valinnaisen kokonaisuuden sekä saisikohan aikaisempia opintoja liitettyä valinnaisiin opintoihin. Hmm, pahasti alkaa tuntua siltä, että työjuhta kurkistaa lomailevan sielun takaa jo malttamattomana.

Muutoksen tuulia on siis tällä hetkellä, kun melko pitkän kesätauon jälkeen pitää taas totutella aamukuuden herätyksiin ja skarppaamaan 8 tunnin ajan päivittäin. Tosin erittäin mukavaa taas saada jotain kehittävää tekemistä ja asettaa itsensä äärirajoille!

Treenipäiväkirja: challenge accepted

Vatsalihashaaste päättyi pari päivää sitten. Vaan oma haasteeni ei. En aio jättää hommaa tähän. Tulokset ovat yllättävän suuret - vaatekoko pienentynyt jopa kahdella koolla, tiukat paidat eivät kiristä, itsetunto kohonnut huomattavati - mutta kokonainen sixpack on vielä piilossa pienehkön rasvakerroksen alla. Tein tunnollisesti koko haasteen, joka päivä (vain yksi päivä jäi koko kuukauden aikana väliin). Tiedän silti, että olisin voinut tehdä enemmänkin, jokaisen liikesarjan kahdesti päivässä. ja cardiota olisi voinut olla enemmän, jotta kehittyneet lihakset näkyisivät. Sanottakoon, että sixpack varmasti odottaa jo, mutta se pitää vielä saada näkyviin.

Päivääkään en ole katunut haasteeseen lähtemistä. Ja uutta haastetta pukkaa jo heti ensi maanantaina. Myöskään vatsalihashaaste ei jää pimentoon, sillä jatkan viimeisten päivien toistoa viisi, kuusi kertaa viikossa, kunnes halutut tulokset on saavutettu - sen jälkeen alkaa ylläpito. Viikonlopun kuitenkin vietän leväten ja nauttien sukulaisseurasta mökillä, enkä ajattele kuntoilua tippaakaan. Täytyyhän sellaisiakin vapaapäiviä välillä olla. 

Ennen ja jälkeen -kuvia on mahdollisesti tulossa johonkin kohtaan. Treenipäiväkirja ei ole tässä, vaikka vatsalihashaaste päättyikin. 

Treenipäiväkirja, päivä 23: polttaa, polttaa

Päivä 23 vatsalihashaasteetta.

Polttaa, polttaa... lihaksia polttaa. Enää seitsemän päivää treenikalenteria jäljellä, sitten pitäisi pärjätä itsekseen. Onneksi olen tehnyt jatkosuunnitelmia, jolla saan treenaamisen jatkettua, kunnes halutut tulokset on saavutettu. Sen jälkeen täytyy ylläpitää tietenkin tuloksia. 

Omaksi saavutuksekseni voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tuloksia on tullut! Liikkeiden tekeminen on helpottunut ja lankkukin alkaa olla siedettävä, mutta myös näkyvät tulokset ovat ihan mukavat. Lisää rasvaa kun saa pois, niin hyvä tulee. Vaikein hetki motivoida itseään oli viime viikolla, kun olin kolmen päivän visiitillä isäni luona: ei ollut omaa rauhaa tehdä liikkeitä, joten sai tehdä töitä, että ne tuli tehtyä. Eikä tuo tämän kesän sää ole oikein motivoinut lähtemään pihalle ylimääräiselle juoksulenkille pariin viikoon. Myös ruokatottumuksissa on tullut suuria tuloksia: en napostele enkä ole enää niin ahne herkkujen perään. Itse asiassa, makea ei enää maistu niin hyvin kuin ennen. Saatan syödä pienen palan kakkua, mutta sen jälkeen tunnen itseni kyllääksi eikä makeanhimokaan painosta ottamaan lisää. 

Näin loppusuoralla sain toisen puoliskonikin lähtemään mukaan haasteeseen. En tiedä vakuuttiko hänet omat järisyttävät tulokseni vai mikä, heh. Niinpä sain tänään askarrella toisen nuolen keittiön kaapissa olevaan treenikalenteriin. Nuolten avulla olen pysynyt parhaiten perässä, missä päivässä mennään ja kuinka monta toistoa on tehtävä. 

Parasta tässä on ollut vatsassa tuntuva polttelu, kun lihaksia on rääkätty tarpeeksi, sekä kokoa pienemmät vaatteet - jälkimmäistä ei voi tarpeeksi korostaa! Vielä viikko puserretaan täysillä ja katsotaan, mihin se riittää. 

Treenipäiväkirja: puoliväli vatsalihashaasteessa

Päivä 15 vatsatreeniä.

Mä. Vihaan. Lankkua. 

Jos joku ihmettelee, mikä on lankku, se on tuon treenikalenterin viimeinen liike, missä on pysyttävä punnerrusmaisessa asennossa tietty sekunttimäärä. Liike harjoittaa syviä vatsoja, jotka ovat iselläni olemattomat. Tai ainakin tähän asti olivat. Tänään piti pystyä pysymään siinä asennossa minuutti. Kuulostaa vähältä, tuntuu paljolta siinä vaiheessa, kun alkaa vatsa tärisemään.

Treenikalenterin puoltaväliä mennään vatsalihashaasteessa. Täytyy myöntää, että tuloksia on jo hieman näkyvissä. Vielä kun saisi itsensä todella innostettua tuosta cardiosta, niin hyvä tulisi. Eilen taas vietimme tunnin verran toisen puoliskoni kanssa kentällä pallon kanssa. Kaloreita palaa huomaamatta, ja parasta on yhteinen aika siinä samalla. Sain myös uutta potkua, kun sain itselleni hyppynarun. Tällaisena sadepäivänäkään ei siis ole enää mitään syytä jättää cardiota väliin, kun voi hypytellä narulla parin minuutin sarjoja. Lapsuudenkodissani minua odottaa myös sinne jäänyt treenimatto, ettei tarvitse tuossa koirankarvojen keskellä enää väkertää.

Ilokseni huomasin myös pari päivää sitten kirppariostoksilla, että vaatekoko alkaa olla ihannetasoa, tyköistuvat mekot istuvat täydellisesti ja ihonmyötäiset vaatteet eivät enää ahdista. Housukokokin on pienentynyt. Sen kunniaksi löytyi ihana kesämekko! Pitäähän sitä jollain palkita itsensä... Vaatekaappi kaipaisi hieman uudistusta tämän seurauksena. Eikä ihme. Tänään oli mittauspäivä: vyörätö oli taas kaventunut useamman sentin siitä päivästä, kun tämä vatsalihashaaste alkoi. Samoin lihasprosentti noussut ihan kivasti.

Huomenna vietetään jälleen ansaittu lepopäivä. Onnekseni se osui lauantaille, joten saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään ja rentoutua! Saa jalat taas hieman levähtää eilisestä rääkistä kentällä ja nilkka palautua tärähdyksen aiheuttamasta turvotuksesta. 

Yksi parhaista palautteista tuli myös saatua tuossa alkuviikosta. Yksi ystäväni, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, oli käymässä ja näki viimekesänä otetun kuvan minusta puolisoni kanssa jääkaappimme ovessa. Hetken kuvaa katsottuaan ystäväni kysyi, milloin kuva on otettu, jonka jälkeen hän totesi ''kyllä sä olet vain laihtunut tuosta kuvasta paljon''. Kasvot ovat nykysin kapeammat ja vyörätö sirompi. Pakko myöntää itsekin. Tuosta kuvasta painoa on pudonnut useampia kiloja, senttejä sitäkin enemmän. Omaa muutosta on ehkä vaikea nähdä muuten kuin kuvien kautta. Siksi on hienoa, että kuulee sen joltain muulta. 

Lihaskivut voivat olla myös hieno asia. Niistä tietää, että on tehnyt jotain, joka on rasittanut lihaksia (ja että sellaisia edes on).  

Treenipäiväkirja: päivä 11

Päivä 11 vatsalihashaastetta. 

Pakko myöntää, että nyt alkaa jo tuntua nuo toistojen määrät. Etenkin tuo viimeinen liike, jossa harjoitetaan syviä vatsalihaksia pysymällä kuvanmukaisessa asennossa määrätty sekunttimäärä, on tiukka liike! Suosittelen kokeilemaan!

Vatsalihastreenin lisäksi koetan kovin treenata cardiota, vaikka totta puhuen se ei nappaa ollenkaan omalla kohdallani. Cardion pitäisi auttaa jaksamaan paremmin lihaskuntotreenit, mutta myös parantaa tulosten näkyvyyttä, kun ylimääräinen rasva lihasten päältä on poltettu. Oma cardioni koostuu lähinnä juoksemisesta, pyöräilystä ja kävelystä. Suurin polttoprosessi tulee juoksemisesta, joka ei ole se helpoin treenimuoto itselleni. 

Tänään suoritan cardioni reippaalla kävelylenkillä sekä paremman puoliskoni kanssa jalkapallokentällä. Puhelimeeni asensin Enmondo-treenikalenterin, jonka kanssa saan hyvin mitattua treeniajan ja kulutetut kalorit. En tosin kuulu niihin kuntoilijoihin, jotka laskevat joka kalorit (vaikka ehkä tällaisen haasteen kanssa pitäisi), mutta haluan kuitenkin elää  muutakin elämää kuin pelkkä sixpack tähtäimessä. Vältän kuitenkin turhaa mätöstelyä; tankkaan päivisin terveellisen aamupalan lisäksi välipalana rahkaa ja hedelmiä, illemmalla sitten lämminruoka.

Tämän päivän rankin treeni oli ehdottomasti kentällä suoritettu yli tunnin futaritreenit, joissa kaloreita paloi yli 450. Onneksi huomenna on treenikalenterinkin mukaan lepopäivä, sillä reidet huutavat takuulla aamulla hoosiannaa ja nilkka näköjään päätti turvota vielä tuntemattomasta syystä. Mutta eikös se niin mene, että urheilija ei tervettä päivää näe? Paluu vuosien takaisiin fiiliksiin entisenä aktiivijalkapalloilijana oli positiivista. Lajia on ikävä, vaikka rasittuneet raajat ja oikukas polvi muistuttivatkin sen haittapuolista... Onneksi näin satunnaisharrastelijana pääsee tuonne kentille joskus potkimaan palloa. 

Kaiken kaikkiaan hieno treenipäivä, en malta odottaa seuraavia lisäyksiä toistomääriin! 

Treenaamisen iloja

Huhhuh, treeniohjelman viides päivä. Ja täytyy sanoa, että treenaaminen ei ole koskaan tuntunut mukavammalta. Tänään uhmasin omaa kestävyyttä tekemällä sarjan kahteen kertaan. Kolmantena treenipäivänä tajusin ottaa niin sanotun ''ennen'' -kuvan, jota voin sitten verrata uuteen kuvaan 26 päivän päästä. Toivottavasti edes jotain eroa on nähtävissä silloin.

Eilen oli ensimmäinen lepopäivä. Ensin ajattelin, että olisin lepopäivästä huolimatta käynyt juoksemassa, mutta totesin, että ehkä lihakset oikeasti tarvitsevat todellisen lepopäivän... Sohvalla, hii! Vietin oikean lomapäivän rauhallisela kävelyllä koiran kanssa ja katsoen leffaa. 

Tänään panokset treenin suhteen hieman kovenivat, mutta se tuntui vain tervetulleelta. Suurin haasteeni treenaamisessa on ehdottomasti koiramme! Hän on hyvin innokas treenikaveri. Loukkaantunut ilme, kun lähden ulos lenkkivaatteissa ilman häntä. Heiluva häntä ja lipova kieli, kun teen lihaskuntoa lattialla hänen tasossaan. Toisaalta, on pakko myöntää, että onhan se aika huvittava treenikaveri!

25 päivää jäljellä haastetta. Hieman jännittää, miten nuo viimeiset sarjat sujuvat, mutta se selviää ajan myötä. Tärkeintä kuitenkin on, että treenaamisesta tulee hyvä fiilis. Väkisin puurtaminen ei ole hauskaa, ei motivoi eikä luultavasti tuo haluttua lopputulosta.

Onko kukaan muu lähtenyt mukaan kyseiseen haasteeseen?

Kesähaasteen viimeinen silaus

Moni lukija mahdollisesti muistaa, että aloitin kuntokuurin jokunen aika sitten. En ole pahemmin blogannut asiasta, koska haluan pitää motivaation sillä tasolla, että teen sen itseni takia. Tuloksia on kuitenkin saavutettu ihan kirkkaasti. Lähtöpaino ei ihan hirveästi ole pudonnut, tosin monen mielestä siinä ei ole mitään pudotettavaakaan. Mikä itselleni merkkaa enemmän, on vyörätöltä tippuneet sentit, jotka ovat ropisseet ihan kiitettävästi. 

Nyt kun meikäläinen on toistaiseksi kesälaitumilla eli toisin sanoen lomalla, aion aloittaa kuntokuurin viimeisen silauksen tätä kesää varten. Tämä kuukauden rutistusohjelma voi hyvinkin olla monelle tuttu, ainakin sosiaalisessa mediassa kiertää englanninkielinen ryhmä, joka käyttää tätä treenikalenteria:

Hieman huonosti näkyy tuo kuva, mutta periaate on seuraava: teet kalenterin mukaisina päivinä tietyn määrän kahdet erilaiset vatsalihakset, jalkalihakset ja punnerrukset. Liikkeistä näkyy ohjekuvat tuossa taulukon alhaalla. Neljä liikettä siis joka päivä, paitsi määrättyinä lepopäivinä. Ja joka treenipäivä toistomäärät kasvavat. Treeniohjelma on tehty kolmelle kymmenelle päivälle, jonka jälkeen ymmärtääkseni pitäisi olla selkeitä tuloksia nähtävillä. En täysin usko, että taulukon taustalla näkyvään tulokseen vielä kuukaudessa päästään, mutta askeleen lähempänä sitä toivonmukaan ollaan.

Saa nähdä, kuinka naisen käy. Nyt vaan itseä kovasti niskasta kiinni ja hommiin! Tänään on aloituspäiväni, joten tasan 30 päivän päästä tästä päivästä jotain muutosta pitäisi olla saanu. Ei mitään paineita, eh. 

En kuitenkaan aio luopua aiemmista treeniliikkeistäni, ja lisään myös aerobisen liikunnan vahvemmin ohjelmaan juoksun muodossa. Mukaan vaan haasteeseen, jos innostaa!