Valoa pimeyteen!

Hupsista! Edellisestä päivityksestä onkin kulunut aikaa turhan paljon... kiirettä on pitänyt, mutta nyt alkoi ansaittu joululoma!

Käsitöitä ei suinkaan ole unohdettu koko tänäaikana, vaan koko ajan jotain pientä on näprätty. Suurimmasta osasta en ole aikonutkaan tehdä, ainakaan vielä, kirjoitusta, koska ne päätyvät lahjapaketteihin enkä halua pilata yllätyksiä. Näin loman alun kunniaksi väsäsimme avokkini kanssa kynttilöitä vanhoista kynttiläjämistä. 

 Hommaan tarvitaan:

- lasipurkkeja

- kynttilänjämiä tai kynttilöitä

- sydänlankaa (askartelukaupat)

- kattilan (mieluiten vanha, roskiin joutava)

- kauhan

Ensin kynttilät jämät tai kynttilät paloitellaan kattilaan siten, että saadaan haluttu värisekoitus. Valkoinen kynttilä on hyvä pohjaväri, sillä se muuttuu kirkkaaksi sulaessaan ja siihen on helppo lisätä pienikin määrä väriä. Itse pilkoin kattilaan eniten valkoista kynttilää. HUOM! Kuvassa oleva liila kynttilä on vain pintavärjätty, joten sisus on valkoista ja valkoisesti liuos pelkästään tästä kynttilästä muuttui. Valkoisen lisäksi lisäsin joko punaista tai oranssia kynttilää värin aikaansaamiseksi.

Kun kynttilät on paloiteltu kattilaan, laitetaan liesi päälle. Ei mieluiten täysille, sillä steariini sulaa nopeaan pienemmälläkin lämmöllä. Seos on valmis, kun kaikki palat ovat sulaneet. Tämän jälkeen steariini kauhitaan astiaan. Synälangan voi asettaa etukäteen jo lasiastiaan, mutta itse viritin sen vasta täytettyyn lasikulhoon. Sydänlangan saa pysymään pystyssä ja suorassa esimerkiksi teippaamalla kaksi syömäpuikkoa yhteen niin, että sydänlangan päätä jää niiden väliin. Tällöin kesken jähmettymisen ei tarvitse huolehtia, että lanka pysyy suorassa. 

Jähmettymiseen menee hyvä tovi aikaa, kannatta antaa rauhassa jähmettyä. Väri muuttuu hieman jähmettymisen aikana.

Valmiit lasipurkit meinaan vielä jotenkin koristella, mutta en ole varma, miten. Itse käytin lasipurkkeina pilttipurkkeja sekä isompana suolakurkkupurkkia. 

Kynttilöiden teko oli yllättävän helppoa, kunhan muistaa olla varovainen steariinin kanssa! Ja jonkin verran saattaa joutua siivoamaan steariinia levyltä tai pöydältä, sillä sitä helposti valuu purnukoita pitkin johonkin. Näitä on mukava paketoida tässä viikko ennen joulua vielä paketteihin! :)

Kuukausi aikaa...

... Ja sitten loppuu loma.

Ja alkaa koulu.

Vähän alkaa jo jännittämään. Tuntuu myös, että pitäisi hieman alkaa valmistamaan itseään henkiesti koulun alkamiseen; paljon uusia ihmisiä, paljon uutta opittavaa, totuttelemista täyspäiväseen opiskeluun ja esseisiin sun muihin sekä uusi päiväjärjestys. Täytyy myös muistaa nyt viimeisen kuukauden aikana rentoutua mahdollisimman hyvin, että jaksaa.

Onneksi ainakin viimeiset pari viikkoa säät ovat suosineet lomalaisia. Siksi bloginkin puolella on ollut hiljasta - helle on vetänyt meikäläistä enemmän ulos kuin istumaan koneen ääreen. Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä, postaukset ovat vaan jääneet jonoon odottamaan huonompia säitä. Tosin joka hetki tällaisista helteistäkään ei kykene nautimaan. Jatkuva kuumuus uuvuttaa melko hyvin, pyykkiä kerääntyy, tuulettimat pauhaavat yötäpäivää ja tuon meidän puolialaskalaisen karvaturrin kanssa on hieman säätämistä tällaisilla helteillä. Tosin onneksi luontoäiti auttoi koiraa vaihtamaan turkkinsa maksimilyhyyteen. Siltikään kovin pitkät lenkit eivät oikein ole mahdollisia. 

Tänäänpä siis päätinkin suosiolla tehdä vain pienen lenkin koiruuden kanssa ja antaa hänen jäädä lepäämään tuulettimien viereen, kun itse lähdin hieman vielä kävelemään. Kävelyllä oli kyllä tarkotuskin: kirpputori. Kaikki tarvittavat koulutarvikkeet alkavat jo löytyä, kuten asiallinen muistiinpanovihko. Vaateongelma on kyllä edelleen todellinen pienentyneen vaatekoon takia. Tällä helteellä oli aikamoista yrittää ajatella pitkähihaisia, neuleita, trikoopaitoja, takkia... kun pelkässä topissakin oli läkähdyttävän kuuma! Onneksi sentään sain ajatukset kulkemaan ja löysinkin Paikalliselta kirpputorilta muutamia kivoja vaatteita syksyksi; kirjavan kauluspaidan, muutaman trikoopaidan sekä täytyihän sitä yksi toppikin näille helteille vielä löytää.

Kirpparireissun jälkeen pakkasin jääkylmää vettä, kirjan, pyyhkeen ja koiran mukaani ja lähdin meidän asuinalueen rantanurmikolle hieman löhöilemään. Löytyikin aivan täydellinen paikka melkein heti (,vaikka vaikiopaikkani olikin varattu): sopivan aurinkoinen paikka, mutta myös puu, johon koiran sai helposti kiinni ja jonka suojassa tämä hieman herkempi auringonottokaverini saisi rauhassa maata vesikupin ääressä. Kumpikin näytimme ainakin hetken tyytyväisiltä siinä, minä kirjaa lukien ja koira keppiä rouskuttaen ja rannan sorsia vahtien. Lopulta tuli kuitenkin vaan niin tolkuttoman kuuma, että päätin kasata kimpsut ja kampsut ja siirtyä takaisin tuulettimien ympäröimäksi. Viikonloppuna tulee kuitenkin saatua ihan tarpeeksi aurinkoa, kun matkaamme koko konkkaronkka Kakskertaan merenrannalle, ja sisätilat kutsuvat ainoastaan nukkumisen ajaksi. 

Ja ehkä näitä kesäpäiviä vielä riittää...? Huhu myös kertoo, että parhaiten aurinkoa saa liikkumalla ulkona. No, meikäläinen on kävelly tällä viikolla yli 18 kilometria tuossa helteessä. Joten rusketusta on tarttunut ja kaloreita paukkunut! Kun ilmat viilenee, pääsee entistä paremmin koiran kanssa ja ilman lenkille - ja kuntoilukin toivonmukaan maistuu paremmin. Nautitaan nyt kuitenkin näistä mahdollisimman paljon, kun niitä vielä varmuudella on!

Rentoa hellepäivää jokaikisille!

Helteet tuli, helteet meni?

Helleaalto helli meitä jo hetken, mutta tänäaamuna sai taas pukea pusakkaa jos toistakin päälle, jotta tarkenee työmatkan ja töissä ulkona. Helle on ollut myös syy, miksei blogissa ole hetkeen ollut elämää. Elämä oli hetkellisesti siirtynyt jokirannan maisemiin sekä Kakskerran visiittikäynnille, muutenkin tuonne ulos enemmän kuin sisälle.

Tähän on tulossa kyllä muutos, mutta valitettavasti yksi moka on jo käynyt: mosaiikkitöitä tuli kokeiltua jo ja no... Kuvat jäi ottamatta! Yksikään töistä ei jäänyt itselleni, kuten ei ylensäkään, heh. Hätä ei kuitenkaan ole katastrofaalinen, sillä mosaiikkilaattoja jäi vielä hieman ja lisää toivonmukaan tulee hankittua kesän aikana, joten mosaiikkikuvia on varmasti vielä tulossa käsityölukijoille.

Muut huomio! Kesä on itselleni valokuvaamisen, lomailun ja pohdinnan aikaa, joten odottakaan vain, mitä tuleman pitää.

Sitä odotellessa...

... RAILAKASTA KESÄN ALKUA KAIKILLE!

Jaettu ilo on paras ilo

Sukulaiset ovat ihana asia. Etenkin, kun heidän kanssaan pystyy jakamaan askartelun ilon! Kauan, kauan himoitsevani mosaiikkikokeilut pääsevät pian alkutekijöihinsä, kun kasa mosaiikkipaloja ja alustoja saapui vierailijoiden matkassa luokseni. Sormet jo syyhyää ja mosaiikkipihtien ollessa vain lainassa tuli hieman valmisteltuakin tulevaa työtä! Pahasti sain myös hyviä vinkkejä, mistä lisätarvikkeita saa ostettua kohtuuhintaan omaankin varastoon lisää... Apua, kun tuo lomakin kolkuttelee jo kohtalokkaasti ovella. Malttaako sitä mihinkään reissun päälle lähteäkään, kun kotona riittäisi puuhastelua? Heh.

Parasta viikonloppuvieraissa oli sen pelkän jälleennäkemisen lisäksi se, että sai jakaa askarteluideoita ja ammentaa uutta valloitusaluetta. Miehet kun valtasivat olohuoneen pelikonsoloineen, me naiset sulkeuduimme työhuoneeseen, levitimme pahvin lattialle ja istahdimme näpräämään. Askartelu on omalla kohdallani paljolti yksin suorittamista, mutta parasta on jakaa ideoita ja toteutuksia muiden intoilijoiden kanssa. Jos välimatka ei olisi niin kovin, kovin pitkä, voisi hyvinkin kuvitella kehittelevänsä kuukausittaisen askartelutuokion sunnuntaiaamuun.

Joku vain voisi keksiä idean, millä saa samalla askarreltua ja samalla nautittua helleilmoista ja ruskettua...?