torstai 4. heinäkuuta 2013

Offline




Luin sukulaisen/ystäväni blogia, jossa hän puhui erilaisista pelikoneista ja siitä, miten paljon tietokone ja kännykkä, niillä pelaaminen ja sosiaalinen media vie aikaa elämästämme. Kuinka lapsilla on monet pelikonsolit ja kännykkää käytetään enimmäkseen kaikkeen muuhuin kuin peruskäyttöominaisuuksiin. Hän on myös paljastanut, että pitää kokonaisen kuukauden tauon facebookista. Tästä sainkin itsellenikin haasteen!

Viime kesänä tempaisimme mieheni kanssa haasteen toisillemme, ja olimme kokonaisen 3 päivän reissun ilman puhelinta. Puhelintaan ei saanut katsoa, se piti olla äänettömällä ja mihinkään viesteihin ei siis saanu vastata, koska niitä ei edes saanut lukea. Puhelimet pysyivät nätisti pöydän nurkassa reissumme ajan.

Tänä kesänä haastan itseni tekniikan hylkäämisen saralla hieman toisin.

Konetta minä en pistä hyllylle viikkoa kauemmaksi koskaan, koska kirjoitan juuri silloin kun on motivaatiota ja inspiraatiota. Lisäksi tarvitsen sitä jatkuvien työhakemuksien laittamiseen ja vastauksien lukemiseen. Sen sijaan lyöttäydyn kyseisen ystävän hankkeeseen mukaan jättämällä facebookin kokonaiseksi kuukaudeksi, siis neljäksi kokonaiseksi viikoksi! Hieman tohdin toki epäillä, kykenenkö siihen... En tunnusta itseäni addiktiksi. Kyse on lähinnä ilmaisesta yhteydenpidosta. Asiaahan hankaloittaa se, että facebook-viestit tulevat kännykkääni ilmoituksena, samoin kuin osa kavereideni tilapäivityksistä...

Ajankohta  on vielä hieman epäselvä, kenties ajoittuu johonkin miehen loman alkuun. Enemmän haastetta saisin, jos aloittaisin sen jo ennen hänen lomaansa, koska yksinollessa kotona facebook tuppaa olemaan enemmänkin auki.

Saa nähdä, onnistunko!




tiistai 25. kesäkuuta 2013

Jussit juhlittu!

Juhannus oli ja meni, nyt on nokat jo kohti syksyä (ja joulua)...? Ei kai sentään. Mutta kummallista ajatella, että Suomen kesä on jo puolessa välissä, vaikka lomat on lomailematta ja hyvät säät vasta saavuttaneet pohjoisen kotimme.

Mökki. Juhannus. Laituri ja aurinko. Mitä muuta saattoikaan toivoa? Rentouduimme koko poppoo, vetäydyimme hetkeksi pois meidän hektisestä kaupunkielämästämme metsän keskelle. Koira pinkoi vapaana pitkin metsiä nelisen päivää. Me paistattelimme päivää ulkoterassilla ja pulahtelimme järveen kun huvitti. Hyvää ruokaa ja juomaa sekä seuraa riitti!

Kunhan vain tämä kesä ei loppuisi tähän ja upeita säitä olisi vielä luvassa...






perjantai 14. kesäkuuta 2013

Normaalin rajamailla

Mikä on normaalia?

Yleisesti ottaen pidämme normaalina jotain, joka on tuttua, tiedettyä, yleivaltaista. Toisin sanoen pätee suurimpaan osaan tapauksista, ihmisistä tai asioista. Onko se ainut, miten normaali voidaan määritellä? Ei sen pysyvämpää. Kaikki muuttuu aikanaan, maailma muuttuu aikanaan. Parikymmentä vuotta sitten ei ollut normaalia, että omisti kosketusnäyttöpuhelimen. Tuolloin ei ollut normaalia edes, että on välttämättä matkapuhelin - kosketusnäytöistä kun ei taidettu edes tietää! Nyt on normaalia, että ykkösluokkalaisilla on jo hienot puhelimet. Kosketusnäyttöpuhelimet ovat arkipäivää. Eli niistä tuli normaali käyttöesine. Ainakin meillä länsimaissa. 

Toisin sanoen voisi myös sanoa normaali-käsitteen olevan sidoksissa kulttuuriin ja ympäristöön, myös kontekstiin. Aiempaan kosketusnäyttö-esimerkkiin viitaten, ei Afrikassa ole vielä normaalia omistaa sellaista. Toisaalta meillä länsimaissa ei ole normaalia sairastua esimerkiksi malariaan, mutta tietyissä maanosissa se on arkipäivää. En tiedä, onko tässä yhteydessä aivan sallittua puhua normaalista, mutta sillä perusteella, että se on arkipäiväisempää ja yleisempää, otin sen esimerkiksi.

Näillä perusteilla normaalius voi siis muuttua. Se on siis sidoksissa myös aikaan. Satoja vuosia sitten ei ollut normaalia saman sukupuolen väliset avioliitot. Varmasti näitä pariskuntia oli tuolloinkin, muta asiaa ei pidetty niin hyväksyttävänä. Vaikka asiasta on vielä väännetty kättä julkisuudessakin, saman sukupuolen parit ovat kenties nykypäivänä saaneet jo hieman normaalimman maineen. Ja tulevaisuudessa mahdollisesti saavat vielä enemmän hyväksyntää ja asia asettuu kokonaan normaalin rajan paremmalle puolelle. 

Me siis määrittelemme normaalin. Useimmiten sen tosin teke puolestamme kulttuuriset normit ja yhteiskunta. Mutta on meilläkin sanavaltaa. Me itse voimme asettaa jotkin asiat normaalin puolelle omassa mielessämme, vaikka se ei muiden mielestä olisikaan normaalia. Onko normaalia mennä naimisiin 18-vuotiaana? Ei varmaankaan monen mielestä, mutta tällaisen kokeneet ja heidän läheisensä voivat pitää sitä normaalina, kun tietävät kyseisen tilanteen. Onko normaalia, että yläasteikäiset juovat alkoholia? Moni haluaisi, ettei se olisi normaalia, mutta koulumaailman sisällä olleet tietävät sen olevan normaalia. 

Normaali siis ei aina ole välttämättä hyväksyttyä, kuten nuorten alkoholinkäyttö -esimerkki osoittaa. Koko käsite on ongelmallinen, mutta yleisesti käytetty arkikielessäkin. Paljon käytetään myös termiä ''erilainen nuori'' kuvaamaan niitä, jotka erottuvat normaalien joukosta eli valtavirrasta. Tällainen jako normaaliin ja erilaiseen on normaali, mutta usein tarpeeton, sillä olemme kaikki yksilöitä eikä erilaisuutta pitäisi ajatella pahana asiana. 

Normaalin voisi siis lyhyesti määritellä yleisesti hyväksytyksi tai yleisesti esiintyväksi asiaksi. Joskus tuntuu, että meistä halutaan tehdä normaaleja. Koska normaalius on tuttua. Silti loppuenlopuksi: pystymmekö me vaikuttamaan siihen mitä pidetään normaalia? Vastaus on aika varmasti kyllä. Me ihmisethän sen määrittelemme ajan, kulttuurin, ympäristön ja normie turvin. Eri asia on, huomaammeko, kun tällaiset asiat muuttuvat ennen kuin se tosiaan on valtavirran mukana kulkemista - jos silloinkaan. 



Normaali = säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen  (wikisanakirja)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Pieni pala kesää

Hieman alkukesää kuvina.

Kaunis sää, kauniit maisemat ovat siivittäneet alkukesää ja innostanut ottamaan kameraa mukaan.

Kesän ensimmäinen leppäkerttu


Iloinen omakotitalo-lomailija
Uusi ''takapihamme''

''Naapuri''

Turun satama
Kappale kauneinta luontoa


perjantai 31. toukokuuta 2013

Now and forever


''You never know when you're gonna meet someone
And your whole wide world in a moment comes undone
You're just walking around then suddenly
Everything that you thought that you knew above love is gone

You find out it's all been wrong
All my scars, don't seem to matter anymore
Coz they lead me here to you.''

- Daughtry. Start of Something Good.






tiistai 28. toukokuuta 2013

Kynä ja pala paperia

Uhrasin tänään hieman rahaa oman harrastukseni takaisin saamiseen: ostin luonnosvihkon ja hyvän piirtotussin. Aion saada takaisin sen, mikä on ollut varjoissa odottamassa reilun vuoden verran. Nimittäin luovuuden. Ja piirtämisen muodossa. Kunhan meidän uuden kotimme työhuone valmistuu, saan pystytettyä sinne maalaustelineeni. Ja kunhan saan hankittua kauan kaipaamani työpöydän, pystyn järjestämään kynäni ja siveltimeni taas lähettyville.

Miksi juuri nyt? Vietin viikonlopun kotikaupungissani ja tongin vanhoja tavaroitani, jotka olen jättänyt sinne. Löysin vanhan luonnosvihkoni ja ison pinon piirroksia. Tunsin sormieni syyhyävän ja inspiraation leimahtavan. Olin jopa hieman ylpeä joistain vanhoista tekeleistäni. Lisäksi isäni kysyi, olenko vielä jatkanut valokuvaamista. Häpesin myöntää, etten ole kantanut kameraa mukanani läheskään niin paljoa kuin olisi voinut.

Siispä aion palauttaa luovuuteni takaisin. Niin kirjoittamisen, maalaamisen kuin piirtämisenkin. Erityisesti kaksi jälkimmäistä, sillä kirjoittaminen on menettänyt hieman henkilökohtaista hohtoa.

Sainkin tänään jo tuherrettua jotain puhtaille, uusille sivuille. Luonnostelin pari hahmottelua Bellasta sekä yhden värikuvan, josta toivon olevan ainesta tauluksi. Saisinpa vain paremmat väritussit... Uusi kotimme kaipaa tauluja, joten luovuudenpurkaukseni eivät mene todellakaan hukkaan. Vanhoista teoksistani olen kantanut kaikki nämä muutot mukanani vain yhden taulun ja yhden kuvaamani valokuvan isoksi tauluksi teetettynä. Ne luultavasti löytävät paikan seinältä tässä asunnossakin, mutta uusiakin tarvitaan.

Saapa nähdä, kehtaako uusia tuotoksia aikanaan mainostaa, mutta tärkeintähän on piirtää ja maalata omaksi ilokseen! ( Ja ehkäpä muutama tilaustyökin eksyy tänäkin vuonna listalle).



Vesivärityö alkuajoilta

Tussi + värikynätyö alkuajoilta

Öljyvärityö vuodelta 2011

Öljyvärityö. Yksi tilaustöistäni.



Öljyvärityö. Niitä ensimmäisiä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kaikille äideille

Äidit...

He ovat tukipilareista tukevimpia,
roolimalleja,
ajoittain kiukun kohteita,
hyvän yön toivottajia.

Äidit ovat kauniita,
vahvoja ja auktoriteettejä,
kaikkitietäviä,
ystävistä parhaimpia.

He ovat turvapaikkoja,
huippukokkeja,
salaisuuksien säilyttäjiä,
pohjattomia lohduttajia.

Äidit kuulevat lastensa pienenkin hädän pimeässä,
hoitavat,
höösäävät,
auttavat ja kuuntelevat,
ovat turvista parhaimpia ja
enkeleistä kauneimpia.

Heillä on vastaus joka kysymykseen,
lohdutus joka suruun,
ratkaisu joka ongelmaan ja
aina syli täynnä rakkautta.

Äidit ovat korvaamattomia.

Ei maailmassa ole sanoja, joilla kuvata äitien tärkeyttä;
Niin tulevien äitien, äidiksi haluavien kuin jo äidin roolin saaneiden.
Sillä...
...ilman heitä,
ei olisi meitä.





 _Ikuinen äidin tyttö_