Jukka Poika - Worst Part Is Over
(Alkuperäinen esittäjä Anna Abreu)
''Worst part is over
Signs will show you when you're through
It's always the darkest before you see the light
You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down.''
Perjantaina oli loistokas sushi-illallinen kavereittemme kanssa. Kun kotitekoiset sushit oli väännetty, TV tarjosi meille Vain elämää -kokemuksen, josta päällimmäisenä itselleni jäi käteen yllä oleva kappale. Jokin todella viehätti tuossa, niin tulkinnassa kuin lyriikassa. Ja toisekseen, se osoitti sopivan myös kuin nenä päähän tähän viikonloppuun.
Ei mennyt kaikki kohilleen. Jokainen varmasti tietää niitä hetkiä, jolloin kysyy itseltään, että joko nämä koettelut olisivat tässä vähäksi aikaa? Minä esitin tänään tuon kysymyksen itselleni. Harmeista päällimmäisimpänä ja tuoreimpana on pahuksen kipeä koipi, joka vaikeuttaa liikkumista ja kiusaa leposäryllä. ''Ennenaikaisesti rapistunut'', ei tässä muuta taas voi tuon jalan kanssa todeta. Edessä siis viikko lepoa, särkylääkettä ja kilokaupalla kylmägeeliä. Mahtavatkohan nämä rapistumiset pahentua tuossa ensi kuussa, kun taas joutuu lisäämään yhden vuoden elinikään? En ainakaan suostu myöntämään, että vanha polvivika vihoittelee vain, koska on koleat ilmat...
Onneksi sentään valonpilkahduksiakin mahtui viikonloppuun. Onnistuneen sushi-illallisen lisäksi saimme vihdoin ja viimein hankittua kohta vuoden ikäiselle karvalapsellemme syntymäpäivälahjan, joka tulee tarpeen niin koiran kuin meidänkin kannaltamme. Lisäksi olen ahkerasti poltellut ihanaa appelsiinintuoksuista tuoksukynttilääni luoden hieman piristävämpää tunnelmaa itselleni. Kun makaa sohvalla koipi ylhäällä särystä, niin mikäs sen parempaa kuin piristävä tuoksu huoneessa ja hyvät kutimet kädessä.
Kaikki viikonloput eivät aina ihan täysin mene putkeen, mutta pää pystyssä mennään kohti uusia pettymyksiä!
Eniten tuossa särkevässä jalassa harmittaa treeniaika, joka menee hukkaan. Olen (hulluna?) ilmoittautunut toukokuussa olevaan naisten kymppiin, jossa tarkotus olisi muutakin kuin vain köpötellä se kymppi. Naisten kymppi on ollu haaveenani jo pitkään, ja viime keväänä ainoa este oli polvi. Nyt olisi tarkoitus yrittää uusiksi. Koko syksy vaan mennyt huonossa harjoittelussa flunssan ja nyt polven takia. Niinhän sitä sanotaan, ettei urheilija tervettä päivää näe. Ja minä kuin vain vähän edes yrittäisin esittää urheilijaa pitkästä aikaa...
Positiivisena asiana on se, että toukokuuhun on aikaa ja viikon levon jälkeen toivottavasti painelen jo pitkin merenrantoja koiran kanssa juosten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti