Aurinko, aurinko!

KESÄ!
Se tekee vihdoin tuloaan! Ihmiset ovat hiippailemassa pois talvipiiloistaan, terassit täyttyvät ihmisistä ja arskat kuuluu päivittäiseen varustukseen. Meikäläinenkin vaihtoi bussin pyörään työmatkalle. Nyt vain odotellaan jotain väriä iholle (mieluusti ruskeaa, ei punaista).

Aktiviteetit ovat vaihtuneet ulos ja parveketta käyttää joku muukin kuin koira. Facebookin arkikuva-haaste pakotti ottamaan viiden päivän ajan kuvia enemmän kuin yleensä, ja jotain järkeviä kuvia, joten kuvasatokin on kasvanut kivasti kevätpäiviltä. Ehkäpä arkihaastetta voisi soveltaa täällä blogin puolellakin, ja pistää itsensä haasteeseen ja kuvaamaan omia päiviään pääasiassa valokuvina jonkin tietyn ajan, hmm.

 Parveke on ehdoton suosikkini näillä ilmoilla. Kun tulen töistä, ensin käytän koiran ulkona, sitten avaan heti toisena parvekkeen oven, jotta raikas ilma pääsee asuntoon ja itse vilvoittelen parvekkeella.

Leskenlehdet tuli bongattua ekan kerran aikoja sitten, mutta vasta nyt sain tilaisuuden napata niistä kuvan ilman, että kömmin peppu pystyssä tienojassa vilkkaan tien varressa. Tosin tänään jo huomasin ekat voikukatkin.

 Meidän naapurustoranta on aina paras paikka aurinkoisella säällä! Rakastan merta, hanhilaumaa rannassa, lukuisia koiranulkoiluttajia rantapolulla ja rantasärmää, jossa voi koiran kanssa helposti kahlailla ja antaa haukun pulahtaa mereen. Jokunen joutsenkin on jo saapunut rannalla, joten josko tänäkin vuonna saadaan naapuriin joutsenperhe uusineen poikasineen.

Kaikki kädentyöt (kaikki yksi ainoa kesken oleva) makaa tuossa työpöydälläni jo ties kuin monetta viikkoa etenemättä tippaakaan. Mihinkäs se siitä itsekseen etenisi. Ei kyse ole siitä, ettei sitä olisi kiva jatkaa. Ja kerrankin olisi kaikki tarvittavakin valmiina laatikossa odottamassa. Kyse on siitä, ettei ole löytynyt sopivaa inspiraatiota, vielä. Aikaakin olisi. Sain tovin lisää omaa aikaa, kun vaihdoin bussin polkupyörään työmatkalle, joten olen jonkin verran nopeammin kotona kuin ennen. Yleensä haluan puuhailla ja tuunailla täysin yksin, omassa rauhassani. Viime aikoina olen kuitenkin käyttänyt oman aikani ennemmin päiväuniin tai kirjan lukemiseen tai pieniin siivousprojekteihin. No, työpöydän laatikot alkavat olla tip top, mutta käsityöprojekti ei ole valmis. Pari muuta pientä projektia tein kyllä tässä välissä, kun oli pidemmät vapaat. Kaippa kyse voi olla siitäkin, ettei ole tähtäimessä vielä uusia projekteja tämän valmistuttua... Se on tätä lämpimien kelien huumaa! Kyllä sitä kummasti sadepäivänä sisälle toivoo askaretta.

Lämmintä, lämmintä, lämmintä... Tällaisia kelejä lisää ja hiiteen sadepäivät!