Normaalin rajamailla

Mikä on normaalia?

Yleisesti ottaen pidämme normaalina jotain, joka on tuttua, tiedettyä, yleivaltaista. Toisin sanoen pätee suurimpaan osaan tapauksista, ihmisistä tai asioista. Onko se ainut, miten normaali voidaan määritellä? Ei sen pysyvämpää. Kaikki muuttuu aikanaan, maailma muuttuu aikanaan. Parikymmentä vuotta sitten ei ollut normaalia, että omisti kosketusnäyttöpuhelimen. Tuolloin ei ollut normaalia edes, että on välttämättä matkapuhelin - kosketusnäytöistä kun ei taidettu edes tietää! Nyt on normaalia, että ykkösluokkalaisilla on jo hienot puhelimet. Kosketusnäyttöpuhelimet ovat arkipäivää. Eli niistä tuli normaali käyttöesine. Ainakin meillä länsimaissa. 

Toisin sanoen voisi myös sanoa normaali-käsitteen olevan sidoksissa kulttuuriin ja ympäristöön, myös kontekstiin. Aiempaan kosketusnäyttö-esimerkkiin viitaten, ei Afrikassa ole vielä normaalia omistaa sellaista. Toisaalta meillä länsimaissa ei ole normaalia sairastua esimerkiksi malariaan, mutta tietyissä maanosissa se on arkipäivää. En tiedä, onko tässä yhteydessä aivan sallittua puhua normaalista, mutta sillä perusteella, että se on arkipäiväisempää ja yleisempää, otin sen esimerkiksi.

Näillä perusteilla normaalius voi siis muuttua. Se on siis sidoksissa myös aikaan. Satoja vuosia sitten ei ollut normaalia saman sukupuolen väliset avioliitot. Varmasti näitä pariskuntia oli tuolloinkin, muta asiaa ei pidetty niin hyväksyttävänä. Vaikka asiasta on vielä väännetty kättä julkisuudessakin, saman sukupuolen parit ovat kenties nykypäivänä saaneet jo hieman normaalimman maineen. Ja tulevaisuudessa mahdollisesti saavat vielä enemmän hyväksyntää ja asia asettuu kokonaan normaalin rajan paremmalle puolelle. 

Me siis määrittelemme normaalin. Useimmiten sen tosin teke puolestamme kulttuuriset normit ja yhteiskunta. Mutta on meilläkin sanavaltaa. Me itse voimme asettaa jotkin asiat normaalin puolelle omassa mielessämme, vaikka se ei muiden mielestä olisikaan normaalia. Onko normaalia mennä naimisiin 18-vuotiaana? Ei varmaankaan monen mielestä, mutta tällaisen kokeneet ja heidän läheisensä voivat pitää sitä normaalina, kun tietävät kyseisen tilanteen. Onko normaalia, että yläasteikäiset juovat alkoholia? Moni haluaisi, ettei se olisi normaalia, mutta koulumaailman sisällä olleet tietävät sen olevan normaalia. 

Normaali siis ei aina ole välttämättä hyväksyttyä, kuten nuorten alkoholinkäyttö -esimerkki osoittaa. Koko käsite on ongelmallinen, mutta yleisesti käytetty arkikielessäkin. Paljon käytetään myös termiä ''erilainen nuori'' kuvaamaan niitä, jotka erottuvat normaalien joukosta eli valtavirrasta. Tällainen jako normaaliin ja erilaiseen on normaali, mutta usein tarpeeton, sillä olemme kaikki yksilöitä eikä erilaisuutta pitäisi ajatella pahana asiana. 

Normaalin voisi siis lyhyesti määritellä yleisesti hyväksytyksi tai yleisesti esiintyväksi asiaksi. Joskus tuntuu, että meistä halutaan tehdä normaaleja. Koska normaalius on tuttua. Silti loppuenlopuksi: pystymmekö me vaikuttamaan siihen mitä pidetään normaalia? Vastaus on aika varmasti kyllä. Me ihmisethän sen määrittelemme ajan, kulttuurin, ympäristön ja normie turvin. Eri asia on, huomaammeko, kun tällaiset asiat muuttuvat ennen kuin se tosiaan on valtavirran mukana kulkemista - jos silloinkaan. 

Normaali = säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen  (wikisanakirja)