lauantai 31. toukokuuta 2014

Saavutuksia

Tämä viikonloppu on ollut monelle perheelle juhlaviikonloppu: on ollut lakkiasjuhlia ja koulun päättäjäisiä. Molemmat ovat hienoja saavutuksia, joita monet ihmiset saavuttavat vuosittain. Itselläni tämä on vain tavallinen viikonloppu, johon on kuulunut biljardia, lukemista ja yövisiitti ''maalle'' tuulettumaan. Halusin silti tällaisen viikonlopun merkeissä kirjoittaa saavutuksistani, joita blogissani olen tuonut ilmi. Pitkänajan tavoitteita löytyy kirjoituksestani Mitä toivon saavuttaneeni kun olen 30? , mutta ajankohtaisempia ja lyhyemmän ajan tavoitteita listasin tammikuun ensimmäisessä postauksessa Tervetuloa vuosi 2014 , jossa kirjoitin uuden vuoden lupauksistani näin:

''Minä lupaan...

... Pitää itsestäni parempaa huolta: pitää sisällään kunnon kohotuksen ja laihduttamisen, terveellisemmän ruokavalion, iho-ongelmien hoitamisen.

... Panostaa entistä enemmän koiran harrastuksiin: jatkaa tottelevaisuuskoulutusta ja syventää sitä, harjoittaa mätsäritaitoja ja lumen salliessa päästää rodun ominaisuudet irti vetoharrastuksessa.

... Kasvattaa kärsivällisyyttäni.

... Herkutella korkeintaan vain kerran, kaksi kuukaudessa. ( Liittyy esimmäiseen lupaukseen, mutta itseni takia pakko korostaa).

... Nauttia työstäni, koska kerrankin se on sellaista työtä, josta pidän.

... Tehdä (taas) kaikkeni, että saan opiskelupaikan toiveammattiini.

... Antaa itselleni omaa aikaa tarvittaessa enemmän.
''

Nyt kun aikaa on kulunut kohta puolisen vuotta, voin vain ihmetellä, kuinka paljon edellä olevista kohdista olen jo toteuttanut.

Kunto-ohjelma on tuottanut tulosta, jonka seurauksena paino on tippunut, vyörätö kaventunut, ruokavalio muuttunut terveellisemmäksi ja herkuttelut jääneet jokseenkin vähemmälle (, vaikka tuosta pari kertaa kuukaudesta ollaan lipsuttu jonkin verran). Iho-ongelmatkin ovat parantuneet, kun syön rasvaa vähemmän (ja suklaata).

Koiraan olen mielestäni panostanut enemmän myös: vetoharrastus otettiin mukaan talviaikana, olemme opetelleet uusia käskyjä mätsäreitä ja yleistottelevaisuutta varten, käymme mahdollisuuksien mukaan paikoissa, joissa koira saa juosta vapaana mieluusti koiraseurassa.

Todella nautin työstäni ja kaipaan sitä nyt, kun se on tältä erää ohitse - ja olen todella, todella motivoitunut opiskelemaan alasta ammatin itselleni. Arvostin työpaikkaani todella paljon, menin aina mieluusti töihin ja tiedostin tekeväni mieluista työtä. Toisiksi viimeinen kohta saikin yllättävän käänteen, kun pari viikkoa tuon kirjoituksen jälkeen sain tietää päässeeni varasijalta opiskelemaan. Opiskelut aloitan nyt elokuun lopussa, ja hiukan alkaa jo jännittämään!

Viimeinenkin kohta on toteutunut aika hyvin. Otan nykyisin tarvittaessa helpommin omaa aikaa itselleni, pyrin näkemään kavereita useammin ja tiedostamaan omat voimavarani paremmin. Kärsivällisyyttä voisi kai parantaa aina maailman tappiin asti, mutta siinäkin olen omasta mielestäni edistynyt jo jonkin verran. Onneksi minulla on vielä puolivuotta aikaa harjoittaa sitäkin enemmän, hehe.

Jokaiseen kohtaan aion kuitenkin vielä panostaa koko tämän vuoden ajan, vähintään. Monet asiat ovat sellaisia, ettei niissä ole koskaan varsinaisesti valmis, vaan aina voi kehittyä ja parantaa. Elämähän on kehityksen matkaa, tavoitteiden luomista ja saavuttamista sekä nauttimistä olemassaolosta. Kaikki osa-alueet ovat tärkeitä.

Neljä vuotta sitten istuin itse isossa juhlasalissa, pistin päähäni mustavalkoisen ylioppilaslakin, sain siihen asti merkittävimmän todistukseni. Kyllä sitä hetkeä edelleen kunnioittaa mielessään. Hiellä ja tuskalla se lakki ansaittiin. Mutta osittain vasta sen jälkeen se ''työ'' on alkanut. Ylioppilas-status oli itselleni vain välietappi. Jokainen koulutodistus on ansiomerkki; merkki siitä, että yksi etappi on suoritettu koulutuksen tiellä. Olkaa siis ylpeitä niistä! Muistakaahan myös ne pienemmätkin saavutukset elämässä!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Kesähaasteen viimeinen silaus

Moni lukija mahdollisesti muistaa, että aloitin kuntokuurin jokunen aika sitten. En ole pahemmin blogannut asiasta, koska haluan pitää motivaation sillä tasolla, että teen sen itseni takia. Tuloksia on kuitenkin saavutettu ihan kirkkaasti. Lähtöpaino ei ihan hirveästi ole pudonnut, tosin monen mielestä siinä ei ole mitään pudotettavaakaan. Mikä itselleni merkkaa enemmän, on vyörätöltä tippuneet sentit, jotka ovat ropisseet ihan kiitettävästi. 

Nyt kun meikäläinen on toistaiseksi kesälaitumilla eli toisin sanoen lomalla, aion aloittaa kuntokuurin viimeisen silauksen tätä kesää varten. Tämä kuukauden rutistusohjelma voi hyvinkin olla monelle tuttu, ainakin sosiaalisessa mediassa kiertää englanninkielinen ryhmä, joka käyttää tätä treenikalenteria:


Hieman huonosti näkyy tuo kuva, mutta periaate on seuraava: teet kalenterin mukaisina päivinä tietyn määrän kahdet erilaiset vatsalihakset, jalkalihakset ja punnerrukset. Liikkeistä näkyy ohjekuvat tuossa taulukon alhaalla. Neljä liikettä siis joka päivä, paitsi määrättyinä lepopäivinä. Ja joka treenipäivä toistomäärät kasvavat. Treeniohjelma on tehty kolmelle kymmenelle päivälle, jonka jälkeen ymmärtääkseni pitäisi olla selkeitä tuloksia nähtävillä. En täysin usko, että taulukon taustalla näkyvään tulokseen vielä kuukaudessa päästään, mutta askeleen lähempänä sitä toivonmukaan ollaan.

Saa nähdä, kuinka naisen käy. Nyt vaan itseä kovasti niskasta kiinni ja hommiin! Tänään on aloituspäiväni, joten tasan 30 päivän päästä tästä päivästä jotain muutosta pitäisi olla saanu. Ei mitään paineita, eh. 

En kuitenkaan aio luopua aiemmista treeniliikkeistäni, ja lisään myös aerobisen liikunnan vahvemmin ohjelmaan juoksun muodossa. Mukaan vaan haasteeseen, jos innostaa!

torstai 29. toukokuuta 2014

Subjektiivinen maailma


No nyt mä sen kekkasin
Mä taidan olla pikkasen sekasin 
Katsoin maailmaa ja näin mä sen kelasin 
Taidan olla väärin päin 
Tai sit koko maailman väärin näin 
Ja mä päätin näin, et vihani käärin näin 
Kaikki korttini pelasin 
Salaisuuteni suurimmat paljastin 
Ja ne voimaksi valjastin, varokaa valheenpaljastin 
Alasti kelluen lumpeenlehdel 
Laulain työtäni tehden
Ei purista vyötäni 
Eikä häiritse liskot mun yötäni
Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa 
Ei sil oo välii mist oon tullu 
Vaan sille millanen mä oon 
Ja oonko valmiina mä oon 
Ei sil oo välii et oon hullu 
Oo, oo, oo Oo, oo, oo Oo, oo, oo O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu 
Oon tienny sen mitä en tie 
Oon nähny henkiä 
Oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä 
Minä itse itseni renkinä 
Oon esiintyny Jeesuksena 
Levittäny ilosanomaa 
Mul on aina paljon sanottavaa 
Mut neki on vaan sanoja 
Oon avoin mielen säästäni 
Avoimesti sekasin päästäni 
Siks kai oon niin huoleton 
Tiedän olevani kuolematon.

- Juju, Hullu





Tämän kappaleen löysin vahingossa Spotifyn top-listalta. Lyriikat iskivät heti ja saivat taas ajattelemisen aihetta. Tai itse asiassa jonkinlaisia takautumia lukion filosofian kursseilta (hmm, missähän nekin kirjat ovat...?). Meillä oli aivan huippuopettaja; hieman pelottava, mutta erikoisen ja hyvän huumorintajun omaava sekä loistava opettaja omaan makuuni. Kävin kaikki lukion filosofian ja historian kurssit mieluusti hänen tunneillaan, koska siellä oikeasti opin. Hän joskus totesi viisaasti filosofian tunnilla, että maailmoita on juuri niin monta erilaista kuin meitä ihmisiäkin. Jokainen visualisoi maailman omalla tavallaan. Joku voi tuntea näkevänsä maailman nurinkurisena verrattuna jonkin toisen tapaan katsoa maailmaa. Lisäksi jokaisen maailmahan on erilainen, riippuen hänen kokemusmaailmastaan ja itsestäänselvästä tavasta korostaa tiettyjä asioita ja jättää joitain puolestaan vähemmälle huomiolle? 

Maailmassa on paljon perusasioita, jotka varmasti kaikki ihmiset kokee samallalailla kuin suurin osa samaan kulttuuripiiriin kuuluvista ihmisistä. Tällaisia ovat erilaiset tunnetilat. Hymy ja itku ovat esimerkiksi universaaleja tunteita, mutta kateus on joissain kulttuureissa kielletty tunnetila. Samoin häpeä on luultavasti hyvin erilainen käsite Aasiassa kuin meillä. On taas asioita, jotka jokainen kokee aivan varmasti hieman erilailla kuin kukaan toinen. Itselleni tulee mieleen läheisen kuolema, lapsen syntymä... Niihin löytyy niin sanottu ''kaava'', joilla asiat ajatellaan kokevan, mutta se ei tarkoita, että jokainen kokisi ne tismalleen niin. Moni nuo asiat kokenut voi varmasti samaistua läheiseen, joka kokee samat asiat, mutta minusta sanonta ''tiedän, miltä sinusta tuntuu'' on auttamatta väärä. Kokemusmaailma riippuu mielestäni niin monesta seikasta, kuten kasvatuksesta, kulttuurista, omista aiemmista kokemuksista, luonteenpiirteestä ja erityisesti siitä, miten on tottunut käsittelemään mitkäkin tunteet. 

Voin hyvin samaistua Jujun kappaleen sanoituksiin siitä, miten tuntee olevansa väärin päin tai joko vain näkevänsä maailman väärin. Olen niin monta kertaa henkiläkohtaisesti törmännyt tilanteeseen, jossa olen nähnyt asiat tai tuntenut asiat niin päinvastoin kuin joku muu. Jollekin toiselle pieni asia voi olla toiselle iso ja tunteikas asia. Se on vain iso todiste siitä, että maailma on ainakin osittain riippuvainen siitä, kuka sitä katsoo.

Kaikenkaikkiaan Jujun kappale oivaltaa monia muitakin hyviä asioita. Joskus olen vakavasti sitä mieltä, että joku muu voi osata sanoa omat tuntemukseksi tai ajatukseni paljon itseäni paremmin. Hullu -kappale on yksi hyvä esimerkki siitä, että kyllä suomalaisesta musiikistakin löytyy lyyriikoiden helmiä, jopa odottamattomistakin genreistä.








 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Helteet tuli, helteet meni?

Helleaalto helli meitä jo hetken, mutta tänäaamuna sai taas pukea pusakkaa jos toistakin päälle, jotta tarkenee työmatkan ja töissä ulkona. Helle on ollut myös syy, miksei blogissa ole hetkeen ollut elämää. Elämä oli hetkellisesti siirtynyt jokirannan maisemiin sekä Kakskerran visiittikäynnille, muutenkin tuonne ulos enemmän kuin sisälle.

Tähän on tulossa kyllä muutos, mutta valitettavasti yksi moka on jo käynyt: mosaiikkitöitä tuli kokeiltua jo ja no... Kuvat jäi ottamatta! Yksikään töistä ei jäänyt itselleni, kuten ei ylensäkään, heh. Hätä ei kuitenkaan ole katastrofaalinen, sillä mosaiikkilaattoja jäi vielä hieman ja lisää toivonmukaan tulee hankittua kesän aikana, joten mosaiikkikuvia on varmasti vielä tulossa käsityölukijoille.

Muut huomio! Kesä on itselleni valokuvaamisen, lomailun ja pohdinnan aikaa, joten odottakaan vain, mitä tuleman pitää.

Sitä odotellessa...
... RAILAKASTA KESÄN ALKUA KAIKILLE!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Jaettu ilo on paras ilo

Sukulaiset ovat ihana asia. Etenkin, kun heidän kanssaan pystyy jakamaan askartelun ilon! Kauan, kauan himoitsevani mosaiikkikokeilut pääsevät pian alkutekijöihinsä, kun kasa mosaiikkipaloja ja alustoja saapui vierailijoiden matkassa luokseni. Sormet jo syyhyää ja mosaiikkipihtien ollessa vain lainassa tuli hieman valmisteltuakin tulevaa työtä! Pahasti sain myös hyviä vinkkejä, mistä lisätarvikkeita saa ostettua kohtuuhintaan omaankin varastoon lisää... Apua, kun tuo lomakin kolkuttelee jo kohtalokkaasti ovella. Malttaako sitä mihinkään reissun päälle lähteäkään, kun kotona riittäisi puuhastelua? Heh.

Parasta viikonloppuvieraissa oli sen pelkän jälleennäkemisen lisäksi se, että sai jakaa askarteluideoita ja ammentaa uutta valloitusaluetta. Miehet kun valtasivat olohuoneen pelikonsoloineen, me naiset sulkeuduimme työhuoneeseen, levitimme pahvin lattialle ja istahdimme näpräämään. Askartelu on omalla kohdallani paljolti yksin suorittamista, mutta parasta on jakaa ideoita ja toteutuksia muiden intoilijoiden kanssa. Jos välimatka ei olisi niin kovin, kovin pitkä, voisi hyvinkin kuvitella kehittelevänsä kuukausittaisen askartelutuokion sunnuntaiaamuun.

Joku vain voisi keksiä idean, millä saa samalla askarreltua ja samalla nautittua helleilmoista ja ruskettua...?

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

''Lupaan olla sun''






Lupaan olla sun
kun päivä kääntyy iltaan, 
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa
Lupaan olla sun 
ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu, ooh 
Täällä saman kannen alla, 
meil on meret meil on maat, 
meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan,
 päivät kuluu viikot vierii, 
piirrän merkin almanakkaan.
Jos tänne kuuluu, sen tuntee
Ei oo mitään muuta kuin tää, 
ei oo mitään muuta kuin me, kunnes kuolen.

- Nopsajalka, Lupaan olla






lauantai 3. toukokuuta 2014

DIY

DIY = Do it yourself

DIY:stä on tulossa pikkuhiljaa ihan käsite täällä suomessakin, olen nyt viime aikoina törmännyt siihen useampaankin otteeseen eri suomenkielisissä blogeissa ja sivustoissa. Turvallisesti suomalaisen suuhun tuo käännös kääntyy ''tee se itse'' -fraasilla.

Kunnon DIY-projekteja on itsellänikin ollut tässä lähiaikoina. Innostuin kokeilemaan kuvapainantaa siirtokuvien avulla, ja lopputulos oli varsin tyydyttävä. Tuunasin siis vanhoja t-paitojani uuteen uskoon seuraavasti: valitsin kuvan (sen voi itse piirtää, etsiä netistä tai vaikka oma ottama valokuva), tulostin sen tietokoneelta siirtokuvapaperille, silitin vanhan paidan uuteen uskoon, leikkasin kuvan ja silitin paitaan. Ohjeessa sanottiin, että paidan pitäisi olla 100% puuvillaa, mutta tuollaiselle 95% puuvillaiselle se ainakin onnistui ihan ongelmitta. Kannattaa muistaa silittää reunat kunnolla kiinni, ettei ne ala repsottamaan. Lisäksi ohjeessa annettiin hyvä vinkki, että reunat kannattaa leikkausvaiheessa pyöristää kuvasta, jolloin ne eivät helposti ala irtoamaan. Ainoa huonopuoli siirtopaperissa mielestäni on, että on ostohetkellä valittava, tekeekö vaaleaan vai mustaan kankaaseen... Itselläni enemmän löytyisi perusmustia paitoja kaapista, mutta muista syistä tarvitsin vaaleille kankaille sopivan siirtopaperin. Siirtopaperistahan tulee siis vähän muovinen kalvo kuvan päälle, joten jos kangasmaisen lopputuloksen haluaa, täytyy varmaankin käyttää kangasvärejä tai leimasimia.


Toinen projekti, jonka erityisesti lasken DIY-projektiksi, on ''nappitaulu''. Tätä projektia valmistelin huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi siirtokuvapainantaa. Piti hamstrata nappeja, maalata taulupohja useampaan kertaan, jotta olin tyytyväinen ja lopuksi hahmotella puun runko pohjalle. Alunperäinen tarkoitukseni oli maalata vesiväreillä tausta ja tussilla vetäistä puu kankaalle, mutta vesivärit ovat teillä tuntemattomilla ja tussi ei tarttunutkaan lopulta öljyväreillä maalattuun kankaaseen. Joten puukin tuli sitten maalattua öljyvärillä. Muutamien päivien kuivumisen jälkeen saattoi alkaa liimaamaan hamstrattuja nappeja oksille lehdiksi. Valitsin itse värisävyiksi punasävyiset napit ajatellen olohuoneemme sisustusta, johon toivonmukaan taulun pääsee ripustamaan. Koska halusin taulusta kunnollisen taulun, päätin käyttää mustaa pitsinauhaa ''kehyksenä'' kuvalle. Jotenkin se toi mielestäni astetta enemmän tauluun ja rajasi sen paremmin irti seinästä.


Netti on täynnä rikkaita ideoita DIY-addikteille. Omaa tekemistäni rajoittaa puute tilasta. Ehkä seuraava DIY-projektini onkin saada jonkinmoinen ratkaisu, jotta askartelutarvikkeeni mahtuisivat paremmin yhteen työpöydän laatikkoon ja yhteen pahvilaatikkoon vaatehuoneessa.

Mikä tällaisissa projekteissa on niin kivaa? Ne ennen kaikkea rentouttavat. Toisekseen, ne ruokkivat halua tehdä ja saada jotain aikaiseksi. Eikä luova tekeminen kai koskaan pahitteeksi ole ;). Pidän siitä, että kodistani löytyy itse tekemiä juttuja, ne tekevät kotoisan olon. 

Mukavia DIY-projekteja muillekin! Uskaltakaa kokeilla. Itse tehty on aina itsetehty.