lauantai 10. tammikuuta 2015

Mutkittelevia jokia ja myrkyisiä tuulia

''Mut opetettiin elää koodin mukaan, niin et kaikest joutuu vastuuseen jos turhaan jotain lupailtiin.
Mä en haluu pahaa kellekkää, vaa elää maailmaani.
Kourallinen ihmisii ympäril on mun taivaani.
Hei, älä herätä mua unesta.
Hei, tai mä en pääse sinne uudestaan.
--
Sä voit muuttaa tulevaisuutta, sä voit muuttaa historiaa.
Se voi olla sulle vielä uutta, onnee ei saa pistoolin kaa.
Tee niinku mä, pidä sun läheiset lähellä, nii sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä.''
- Mikael Gabriel, Älä herätä mua unesta

Puut kaatuu, seinät kaatuu. Hartioille on kertynyt omakotitalon painoinen taakka, jota ei hevillä saa ravistettua pois. Joskus suorinkin ja uomissa kulkeva joki tekee yllättävän mutkan ajan saatossa, joskus tulee pieni sivuhaaroja, joihin hämmentynt veneilijä helposti erehtyy kääntymään. Joskus elämä yllättää huonolla tavalla. Joitain asioita on vain mahdoton unohtaa lyhyessä ajassa. 

Onni on uusiutuva voimavara, joka välillä näyttää astian pohjaa ja täyttyy jossain välissä kuitenkin uudestaan piripintaan. Hyvistä hetkistä on otettava kaikki irti, jotta jaksaa notkahdukset. Huonot hetket jaetaan läheisten kanssa. Pahan patoaminen oman pääkopan sisään ei olisi järkevää; ajatus sumentuu, syttyy pienestäkin kipinästä tuleen kuin kaasu tulitikun raapaisusta. 

Joki mutkittelee aina ajoittain, ei niin tasaista maaperää olekaan. Mutkat on kestettävä. Suunta on tiedettävä, muuten matkan taittuminen on hankalampaa. Joskus on otettava suunta vastavirtaankin, mutta soutaa ei saa tulosuuntaan, koska vanhat ansat on jo koettu. Mutkat on hyväksyttävä, silti suunta voi olla oikea. Suuntaa oikeaa ei voi olla, jos suuntaa ei tiedä. Hätiköidyt suunnanvaihdokset keikuttavat laivaa liiaksi, uppoamisen riski kasvaa. Paras kompassi löytyy vasemmasta rinnasta, kahlittuna luisten telkien taakse.

''Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
kun maailma huutaa hulluuttaan.''
            - Haloo Helsinki, Kiitos ei ole kirosana

 Orpo lapsi odottaa pelastajaa. Hän seisoo yksin maailmaa vastaan. Eikä orvon tarvitse olla orpo, vain yksinäinen veneilijä kovassa virtauksessa. Joen mutkat muuttavat virtausta, matkakumppani voi hetkeksi näyttäytyä kauempana kuin hetki sitten. Kukaan ei halua jokeaan yksin kulkea. Vahvin ase omassa elämässä on oma suu, kieliasu ja asenne - heikkous siinä, missä vahvuuskin. Airojakin on osattava käyttää oikein, jotta pääsee eteenpäin sulavasti.

'' Ja jos joku päivä sinä enää et,
sittenkin ois mulla selvät sävelet. 
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan. 
Minä tiedän että sua ainiaan.''
            -Jenni Vartiainen, Minä sinua vaan

Tuulet. Arvaamattomia voimia, jotka muokkaavat virtauksia, ohjaavat pientä venettä joessa, mutkasta mutkaan ja suorallakin. Tuulet ovat vaikeasti ymmärrettäviä, voimakkaita voimia. Väkevä voima, jota on vaikea muuttaa, jota vaistomaisesti seuraa. Tuulista syntyy myrskyjä, myrkyistä uusia tuulia ja uusia mutkia jokiin. Tuuli kuiskii voimaannuttavia sanoja, ne puskee suuntaan tai toiseen. Järkkymätön on tuuli, joka on kasvattanut voimiaan vuosia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti