Tässä nyt kuitenkin muutama fakta itsestäni teille, hyvät lukijat:
- Rakastan kirjoittamista, niin luovaa kuin asiakirjoittamista, ja olen rakastanut sitä ihan pikkumuksusta lähtien. Tein ensimmäisen ''kirjani'' alle kuusivuotiaana, jolloin äitini kirjoitti tekstin saneluni perusteella ja itse kuvitin kirjan. Se on edelleen tallessa. Yläaste- ja lukioaikana kirjoitin paljon novelleja ja runoja, mutta nykyisin se on harventunut huomattavasti.
- Askartelu ja käsillä tekeminen ovat olleet lähellä sydäntä aina, mutta en ole koskaan koulussa ollut niin sanotussa ''rättikässässä'' lukuunottamatta pakollisia kursseja ala- ja ylä-asteella. Valitsin itse puukäsityöt tuolloin. Askarteluintoni on kasvanut pienen tauon jälkeen huomattavasti tässä viimeisimmässä työpaikassani. Mummuni oli opettajani kutomisessa ja virkkaamisessa koulun sijaan, paljon olen myös sillä saralla oppinut vain itse kokeilemalla.
- Olin ennen oikea kirjahiiri, joka sai romaanin kuin romaanin luettua hetkessä. Lukion myötä kirjaintoilu on laantunut hieman (syytän raskaita koeviikkoja ja ylioppilaskokeisiin luettujen kirjojen määriä kyllästymiseen asti). Edelleen luen, mutta enemmän asiakirjallisuutta kuin kaunokirjallisuutta. En myöskään omista kirjahyllyä nykyisessä asunnossamme.
- Olen pelännyt etenkin isoja, mustia koiria pienenä ja melkein kieltäydyin muuttamasta vanhempieni nykyiseen asuntoon alle kouluikäisenä, koska joka naapurissa oli koiria. Ironista, sillä nykyisin omasta kotooltani löytyy, kuten kuvista on näkynyt, iso, musta-ruskea koira! Edelleen arkailen saksanpaimenkoiria helposti. Minua on myös purrut kerran koira, kun olin pieni. Omaa koiraa hankkiessa oli kuitenkin selvää, että mitään pientä koiraa meille ei tule.
- Olin ollut ennen aktiiviurheilija kahdessakin lajissa, mutta viimeisimmänkin lajin lopetin lukioaikana lukuisten loukkaantumisten ja leikkausten myötä. Inhosin silti koululiikuntaa ylikaiken, etenkin telinevoimistelua ja paritanssia.
- Intohimoni on valokuvaaminen, ja asuessani yksin minulla oli paljon valokuvia esillä. Nykyisin olen pyrkinyt hillitsemään valokuvien esille laittamista mieheni ja minun yhteisessä asunnossamme. Kokonaan kehystetyistä kuvista en kuitenkaan luovu.
- Bloginimi Penseur on ranskaa ja tarkoittaa suomeksi ajattelijaa. Mummuni aikoinaan nimitti minua ajattelijaksi, koska jäin kuulemma helposti pohtimaan asioita itsekseni ja pohtimisen tuloksina sain joskus ajatusryöppyjä, jotka tulvivat ulos pohtivana mielipiteenä. Valitsin bloginimen sillä perusteella, millaiseksi halusin blogini suuntautuvan. En tiedä sitten, kuinka hyvin se on aina toteutunut tässä vuosien varrella.
Siinä siis muutama nippelitieto allekirjoittaneesta. Pyrin valitsemaan sellaisia faktoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella blogiini.
Muutama käsityö tähän kevääseen on ainakin tulossa, koska nuo projektit alkavat vihdoin ja viimein kaikki valmistua. Toivonmukaan ja tarkoitus on saada pohtivaa tekstiä myös enemmän taas aikaiseksi, ehkä myös arkikirjoituksia ja novellejakin toivottavasti.
Pääsiäistä ja vappua vielä odotellessa voi vain toivotella hyvät viikonloput!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti