Päivä 15 vatsatreeniä.
Mä. Vihaan. Lankkua.
Jos joku ihmettelee, mikä on lankku, se on tuon treenikalenterin viimeinen liike, missä on pysyttävä punnerrusmaisessa asennossa tietty sekunttimäärä. Liike harjoittaa syviä vatsoja, jotka ovat iselläni olemattomat. Tai ainakin tähän asti olivat. Tänään piti pystyä pysymään siinä asennossa minuutti. Kuulostaa vähältä, tuntuu paljolta siinä vaiheessa, kun alkaa vatsa tärisemään.
Treenikalenterin puoltaväliä mennään vatsalihashaasteessa. Täytyy myöntää, että tuloksia on jo hieman näkyvissä. Vielä kun saisi itsensä todella innostettua tuosta cardiosta, niin hyvä tulisi. Eilen taas vietimme tunnin verran toisen puoliskoni kanssa kentällä pallon kanssa. Kaloreita palaa huomaamatta, ja parasta on yhteinen aika siinä samalla. Sain myös uutta potkua, kun sain itselleni hyppynarun. Tällaisena sadepäivänäkään ei siis ole enää mitään syytä jättää cardiota väliin, kun voi hypytellä narulla parin minuutin sarjoja. Lapsuudenkodissani minua odottaa myös sinne jäänyt treenimatto, ettei tarvitse tuossa koirankarvojen keskellä enää väkertää.
Ilokseni huomasin myös pari päivää sitten kirppariostoksilla, että vaatekoko alkaa olla ihannetasoa, tyköistuvat mekot istuvat täydellisesti ja ihonmyötäiset vaatteet eivät enää ahdista. Housukokokin on pienentynyt. Sen kunniaksi löytyi ihana kesämekko! Pitäähän sitä jollain palkita itsensä... Vaatekaappi kaipaisi hieman uudistusta tämän seurauksena. Eikä ihme. Tänään oli mittauspäivä: vyörätö oli taas kaventunut useamman sentin siitä päivästä, kun tämä vatsalihashaaste alkoi. Samoin lihasprosentti noussut ihan kivasti.
Huomenna vietetään jälleen ansaittu lepopäivä. Onnekseni se osui lauantaille, joten saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään ja rentoutua! Saa jalat taas hieman levähtää eilisestä rääkistä kentällä ja nilkka palautua tärähdyksen aiheuttamasta turvotuksesta.
Yksi parhaista palautteista tuli myös saatua tuossa alkuviikosta. Yksi ystäväni, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, oli käymässä ja näki viimekesänä otetun kuvan minusta puolisoni kanssa jääkaappimme ovessa. Hetken kuvaa katsottuaan ystäväni kysyi, milloin kuva on otettu, jonka jälkeen hän totesi ''kyllä sä olet vain laihtunut tuosta kuvasta paljon''. Kasvot ovat nykysin kapeammat ja vyörätö sirompi. Pakko myöntää itsekin. Tuosta kuvasta painoa on pudonnut useampia kiloja, senttejä sitäkin enemmän. Omaa muutosta on ehkä vaikea nähdä muuten kuin kuvien kautta. Siksi on hienoa, että kuulee sen joltain muulta.
Lihaskivut voivat olla myös hieno asia. Niistä tietää, että on tehnyt jotain, joka on rasittanut lihaksia (ja että sellaisia edes on).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti