- System of Down, Lonely day
Joskus on päiviä, jolloin saa pakottaa itsensä sängystä ylös. Joskus on aamuja, jolloin edes kirkas auringonpaistekaan ei saa hymyilemään. Joskus on iltoja, jolloin edes väsymys ei saa nukahtamaan. Päivä käy raskaaksi, kun yö ei ole tuonut lepoa. Pävä käy pitkäksi, kun aamu herättää liian aikaisin ja iltaa venyttävät ikävät ajatukset. Silloin on elettävä tunti kerrallaan. Muistettava, ettei ole mahdollisuutta luovuttaa. Mietittävä, että alamäkeen kuljetaan aina nopeammin, kun ylämäki vaatii enemmän aikaa ja voimavaroja. On lohdutettava itseään sillä, että kaikille sattuu harmaita päiviä.
Kaikille sattuu heikkoja hetkiä ja yksinäisiä päiviä. Kun suosikkimusiikki ei tuo lohtua, on lähdettävä sitten vaikka sateeseen seisomaan, jos sillä saa huuhdottua edes osan kyynelistä pois. Kenties hetken kuluttua ei enää tunnista, mitkä ovat kyyneliä ja mitkä sadepisaroita. Kun hyvä romaanikaan ei piristä, on kirjoitettava sitten kai oma. Sellainen, joka sopii siihen hetkeen parhaiten, olkoon kuinka dramaattinen tai surullinen.
Joskus sen alamäen on vaihduttava ylämäeksi. Joskus sen auringon on paistettava risukasaankin. Joskus sen harmaan päivän on väistyttävä värien tieltä. Ja ennen kaikkea, joskus on vain yritettävä uskoa kaikkeen tuohon. Pienikin pilkahdus valoa päivässä tekee raon harmaaseen sumuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti