laughing,
dancing to her favorite song,
a little girl with nothing wrong is all alone.
Eyes wide open,
always hoping for the sun.
And she'll sing
her song
for everyone that comes along.
Fragile as a leaf in autumn
just falling to the ground without a sound.''
- Norah Jones
Kaikki ei aina ole siltä, miltä näyttää. Kaikki hyvä ei aina ole niin hyvää, vahva niin vahvaa ja kaunis niin kaunista. Kaikki huono ei ole aina niin huonoa, särkyvä niin särkyvää tai lopullinen niin lopullista. Sanoisin, että ihminen muodostuu palasista. Jos yksi palanen on särkynyt, se ei tarkoita, etteikö särö olisi korjattavissa. Saattaa mennä vain aikaa ennen kuin muut palaset asettuvat tarpeeksi oikein tukeakseen sirpaleista osaa niin, ettei kokonaisuus hajoa.
Kuuntelin Norah Jonesia ensimmäisen kerran eläessäni viime maanantaina ystäväni luona. Ja jostain syystä näin lyriikoissa vivahduksen itsestäni. Pessimistisyyden takana on piilotettua sinisilmäisyyttä, joka hakee toivoa ja hyvää elämästä ja ihmisistä. Ikävuosien takana on edelleen joskus se pieni tyttö, joka kaipaa turvallista syliä. Hillityn ujouden takana piilee energiaa, joka odottaa vapautumistaan tanssiin ja halu, joka käskee kokeilemaan kaikkea uutta. Pieni tönäisy, niin hymy palaa. Pieni kehotus, niin spontaanius tulee esiin. Muutama hyvä ystävä, niin arkeen tulee juhlaa!
Edellisten seitsemän päivän aikana en ole moneenkaan otteeseen kerennyt potea yksinäisyyttä. Toivon mukaan yhtä hymyilyttäviä viikkoja on tulossa lisää! Jospa ainakin vähäksi aikaa riittäisi energiaa ja positiivista mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti