torstai 3. marraskuuta 2011

Onnellisuuden reseptiä etsimässä

Suklaa, musiikki, hyvän ystävän seura vai yllättävä puhelu? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Onko se mikään edellä mainituista vai kaikki?

Onnellisuus ei ole mikään pysyvä tila, joka pysyy ja voi hyvin, kun sen kerran tavoittaa. Parhaiten onnen kai löytää etsimällä ja tavoittelemalla sitä. Olkoon se sitten talven ensilumihiutale tai pala tummaa suklaata, auringonpaiste aamulla tai suosikki kappale radiosta. Joskus se voi olla tekstiviesti joltain tärkeältä ystävältä tai valokuva, joka putoaa unohdetun kirjan välistä. Ei se välttämättä paljoa vaadi. Nuo tuovat lähinnä hetkellistä onnea. Mitä sitten tarvitaan, kun halutaan pysyvämpi onnellisuus? Purkkiin onnellisuutta on vaikea varastoida, jostain syystä onnellisuus hupenee, jos sitä ei hyödynnä heti. Luin muutama päivä sitten eräästä tieteellisestä lehdestä, että onnellisuutta on tutkittu, ja onnellisuus kuulemma perustuu pitkälti onnistuneisiin ihmissuhteisiin. Voisin hyvin kuvitella tuon oleva totta. On tullut myös huomattua, että toisen onnellisuus voi heijastua itseensä ja tehdä omankin olon paremmaksi.

Keskustelin aiheesta vähän aikaa sitten yhden ystäväni kanssa. Pohdimme, miten selviäisimme kuluvasta vuodesta mahdollisimman hyvin ja saisimme itsemme tuntemaan edes hieman tyytyväisemmäksi ja sitä myöten onnellisemmaksi. Ystäväni antoi neuvoksi paiskia töitä sen minkä kerkeää, niin ei jää aikaa murehtia muita asioita. ''Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta se antaa turvaa'', hän lisäsi. En tiedä, kuinka paljon haluan olla tuossa asiassa samaa mieltä. Itse kun en ole koskaan pitänyt rahan määrään minään mittana onnellisuudelle tai tyytyväisyydelle. Kyllähän se tiettynlaisia takeita antaa sille, että pärjää ja pystyy elämään. Otin kuitenkin ystäväni neuvosta vaarin ja alotin paiskimaan töitä niin paljon kuin pystyin. Vaikea sanoa, olenko yhtään sen onnellisempi, mutta ainaki tekemistä riittää - ja osaltaan sekin tekee jo onnellisemmaksi. 

Tässä muutaman viikon kovan yrityksen tuloksena totesin, että isoja onnellisuuden tekijöitä odotellessa pienet, yllättävät asiat ovat mukavia piristyksiä. Niitäkin joutuu joskus tosin etsimään, joskus ne tulevat ihan itsestän silmien eteen. Joskus synkkyys voi olla liian syvä, jotta mikään pieni asia sitä valaisisi edes hetken, mutta siihen syvyyteen ei kannata tahallisesti upottautua, jos on mahdollisuus päästä pois. 

Sanotaan, että ihminen on oman onnensa seppä, että jokainen tekee onnen itse itselleen. Joskus siihen kuitenkin tarvitaan toista ihmistä. Joskus siihen tarvitaan jotain, joka ei ole itsestä kiinni. Ja joskus siihen vain tarvitsee sen, että antaa itselleen luvan olla onnellinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti