Katse tulevaisuuteen on kuin katse horisonttiin: ääriviivat kykenevät näkemään, mutta yksityiskohdat puuttuvat tai ovat epätarkkoja. Koskaan ei voi tietää, mitä horisontin pilvien ja usvan takaa lopulta paljastuu. Se on kuin kaunis auringonlasku, jota kohdin pyritään epätoivoisesti soutamalla kovempaa, mutta joka loppuen lopuksi saavutetaan vasta, kun ollaan sinut virtojen kanssa.
Tulevaisuus on asia, jota jokainen pohtii. Se on myös asia, johon voimme vaikuttaa omalta osaltamme päätöksillämme, mutta joka kuitenkin tuo tullessaan aina jotain, jota emme ole voineet suunnitella. Tulevaisuuteen ei voi nähdä. Muuten olisi liian helppo nähdä virheensä ennen kuin tekee ne. Jos liikaa miettii tulevaisuuttaan, ei näe, mitä sillä hetkellä on nenän edessä, ei näe mahdollisuuksia nykyhetkessä. Silti on väistämätöntä olla pohtimatta tulevaa ja päätöksiä, jolla luomme pohjan sille.
Tämä siis luo ristiriidan tämän hetkisen elämääni. Tasapainottelen vaikeiden päätösten kanssa ja yritän saada nykyhetkestä mahdollisimman paljon irti, ettei tarvitsisi jälkikäteen murehtia. Pyrkimykseni kuitenkin edelleen on elää mahdollisimman hyvin nykyhetkessä. Kevät vaikuttaa vielä niin kaukaiselta. Siellä ne pääsykokeet kuitenkin häämöttävät ja sitä ennen on tehtävä päätöksiä. Tammikuu kurkkii kohta jo ovelta, ja on aika muuttaa taas kurssia. Alkaa kova työ, painostus ja hikoilu. Elämä täyttyy taas kolmannen kerran paksuista opuksista, jotka tulisi osata mahdollisimman hyvin – ja sekään ei silti aina riitä. On luentopapereita siellä täällä ympäri kämppää, avonaisia kirjoja pyykkitelineen päällä ja sängyn alla sekä pieniä, keltaisia muistilappuja muistuttamassa siitä, mitä seuraavana päivänä pitää lukea, jotta pysyy aikataulussa. Kaikki tuo, jotta saisin mahdollisuuden elää tulevaisuuttani niin kuin toivoisin, opiskelemalla.
Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo; ei siis yhtään minkäänlaisia paineita. Selkärepussa painaa kirjojen lisäksi panokset: joko taas uusi välivuosi tyhjän päällä tai aukinainen ovi yliopistomaailmaan. Painetta ei poista mitenkään se, että tietää yrittäneensä parhaansa jo kahdella ensimmäisellä kerralla. Mitä uutta siis on enää tehtävissä? Se ei edellisillä kerroillakaan tuottanut haluttua tulosta. Pitää yrittää enemmän, samalla varoa yrittämästä liikaa? Unohtamatta sitä, että tässä on vielä vuosi elettävänä ennen kuin tuo uusi tulevaisuus – sellaisenaan kuin se sitten määräytyy – alkaa. Eikä sitä vuotta haluaisi heittää hukkaan, ohittaa ja unohtaa, että siinäkin on mahdollisuuksia ja velvollisuuksia. Tasapainottelua. Jos voisin, jakaisin itseni kolmeen osaan. Yksi pitäisi huolen sosiaalisesta elämästäni. Toinen istuisi nenä kiinni kirjassa ja pyhittäisi seuraavat neljä, viisi kuukautta oppikirjoille. Ja kolmas tekisi töitä, jotta leipää ilmestyisi pöytään.
Enää ei ole varaa ottaa väärää taktiikkaa käyttöön. On toivottava, että ratkaisu, jonka avulla on päättänyt selvitä tästä koettelemuksesta, on sopiva. Liikunnan ja lukemisen tasapainoinen yhteiselo ripauksena sopiva määrä sosiaalisia kanssakäymisiä on toivottavasti avaimeni onnistumiseen. Toivoen tietenkin, ettei sosiaalisuus jää erittäin niukalle. Tiukka treeni- ja lukuaikataulu, jotta pystyy pitämään edistymistään silmällä. Väliin vapaa-aikaa. Ei kuulosta vaikealta? Kokemuksesta tiedän, että se on. En ole enää noviisi niin kuin olin kaksi vuotta sitten, kun menin kädet täristen ensimmäisiin pääsykokeisiini itsevarmana ja luottavaisena. Nyt kaikki nuo kolme ovat kadonneet. Kädet eivät tärise, itsevarmuus on tiessään ja luottavaisuus kadonnut tuhkana tuuleen. Jäljellä on vain toive siitä, että on tarpeeksi älykäs.
Toukokuussa se alkaa taas. Kolmannen kerran. Sitä ennen edessä ovat raskaat, painostavat, mutta toivon mukaan anteliaat neljä kuukautta. Tulevaisuus peilaa isoimpia päätöksiämme nykyhetkessä ja lähtulevaisuudessa. Nyt voin vielä vaikuttaa siihen, elämällä nykyhetkessä ja tekemällä parhaani juuri nyt, muistamalla omat prioriteettini.
''Don't say you you don't have enough time. You have exactly the same number of hours per day that were given to Louis Pasteur, Michelangelo, Da Vinci and Albert Einstein.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti