keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Aurinko paistaa...

... Ja viikonlopuksi onkin sitten luvattu lunta ja räntää. Nice. Siispä nauttikaamme nyt näistä aurinkopäivistä, kun vielä hetken voimme, ennen kuin takatalvi iskee ja rajusti. Toivonmukaan lumipuheet ovat vain liioiteltua ennustamista.

Huhtikuu on jo kohta puolessa välissä, ja työprojektini kääntyy pahasti loppupuolelle, niisk. Onni on tietää, että pääsen samankaltaiseen työhön, kun valmistun. Huhtikuu tuo myös tullessaan muutakin surua, kun yksi hyvinkin ikävä vuosipäivä sattuu kohdalle. Kaiken tämän niiskutuksen keskellä olenkin aloittamassa uusia projekteja.

Mummikset ovat vielä kesken, ja niiden parissa jatketaan joka viikonloppu ja yleensä viikollakin. Mutta aivan uusia projekteja ovat parvekekasvit. Tänä vuonna aion todella tehdä sen: kasvattaa jotain kasveja onnistuneesti. Sain työpaikalta hyvän idean kokeilla herneenversoja. Kuulemma onnistuvat aika varmasti kellä tahansa. Siispä kauppareissulla tuli ostettua pieni pussi multaa ja kuivattuja herneitä. Katsotaan, josko viikonloppuna saataisiin ne multaan. Ajattelin myös purkittaa basilikaa ja kenties jonkun kukan parvekkeelle kesäksi. Ihan omaksi ilokseni.

Aurinko on todellakin ajanut meikäläisen pihalle, joten kaikki käsityöt ovat jääneet hieman keskeneräisiksi. Onneksi eilinen kirpputorikäynti tuotti muutamia uusia ideoita ja tarvikkeita (halvalla) laatikkoon odottamaan. Viikonloppuna koukut jäivät kuitenkin kakkoseksi, kun olimme koko pienen perheemme voimin metsässä ulkoilemassa kumpanakin päivänä. Koira viipotti vapaana ja me isännän kanssa nautiskelimme auringosta ja matkaeväistä. Olipahan ekaa kertaa tänä vuonna aurinkolasitkin päässä! Tällaisia ilmoja lisää, kiitos.

Hymy on herkässä ja mieli iloisena. Kaamos on ohitettu ja kesäsuunnitelmiakin on tullut viriteltyä pääkopassa. Ainakin Jyväskylään menen koiran kanssa muutamiksi päiviksi. Hyvinkäällekin varmasti suuntaan käväisemään. Salille olisi kiva päästä edes kerran, kahdesti viikossa. Ja tietysti auringonottoa ja lenkkeilyä.




Tarkoitus olisi saada aikaiseksi myös hieman pohtivampaa tekstiä. Innoituksen lähteitä kyllä on, mutta ei vielä mitään tarpeeksi valmista. Katsotaan, kun saan muutaman kirjan luettua tässä. Ehkä viikonloppuna tulee istuttua enemmän nenä kiinni kirjassa, jos sitä LUNTA on tulossa tosiaan... Pidetään peukkuja, ettei takatalvi iskisi enää tähän keätfiiliksen keskelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti