Suurimmalta osin se, ettei meidän koko perhe noudata samaa, tiukkaa linjaa. Se aiheuttaa kiusaksia tuon tuosta. Olisi paljon helpompaa, jos kaapista ei löytyisi sipsiä tai kakkupaloja. Toinen iso syy on se, että lähes kaikki sosiaalinen toimintani ystäväporukalla sisältää joko herkuttelua tai alkoholia. Ja kumpaakin pitäisi rajoittaa. Tuntuu siis, että saan tylsän ihmisen maineen, kun erotun joukosta. Kolmas iso vaikeuttaja on raha: jos olisi rahaa, pääsisi salille, jolloin tuloksia tulisi nopeammin. Samoin joskus on syötävä sitä, mitä kukkaro sallii - ja se ei aina ole se terveellisin vaihtoehto. Viimeisimpänä on ollut koko alkuvuoden kestänyt paha flunssa, joka hidastaa projektia, kun lenkkeily on vähän riskialtista eikä punnerruksetkaan ole mukavia, kun lima ''lyllyää'' poskionteloissa. Suurin haaste on ollut tasapainoitella huvin ja tarkan tavoitteen välillä.
Ruokavalio ei tuota ongelmaa. Voisin syödä salaattia vaikka joka päivä, mutta vaihteluakin kuulemma tarvitaan.. Suurin vaikeus ruoanlaitossa on kompromissi omani ja puolisoni toiveissa. Suklaata ei ole tehnyt varsinaisesti mieli aikoihin, kaikista muista herkuista ei voi sanoa samaa. Lihaskunnon tekeminenkään ei ole ollut läheskään niin vaikeaa, kun kuvittelin. Jotai aerobistaliikuntaa tarttisi vain saada enemmän. Ehkä sekin asia korjaantuu tässä, kun kevätilmat alkavat ja flunssa taltutetaan.
Nyt on tunnustettava, että pientä takapakkia on menty. En ole ihan varma, mistä se johtuu. Ei onneksi ole kyse niinkään isosta, että pitäisi tehdä kova työ päästä jo saavutettuihin tuloksiin. Ehkä hitunen lisää tahdonvoimaa vain - ja itsekuria.
Kokonaisuutta ajatellen olen ollut hyvin tyytyväinen itseeni ja tuloksiin. Olen positiivisen varma, että olen loppukesään mennessä saavuttanut tavoitteeni. Mieluusti sitä olisi jo hieman aikaisemminkin valmis bikinikauteen! Ei muuta kuin treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti