maanantai 28. tammikuuta 2013

Neljä jalkaa enemmän

 Kaksi + Kaksi + Neljä

Meidän perheen vuosi alkoi mielenkiintoisesti, kun tapasimme Bellan. Hän oli tuolloin kahdeksan viikkoa vanha, kun saimme ensimmäisen kontaktinne häneen Turun eläinsuojeluyhdistyksessä. Olin haltioissani, kun tämä kaunis, nelijalkainen karvakasa lumoavineen ruskeineen silmineen käveli ovesta sisään! Muutama päivä tästä myöhemmin soitimme yhdistykseen ja sanoimme ottavamme pennun. 

Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Nuo kaksi viikkoa olivat ihan mahdottomia. Tavaroita alettiin hankimaan heti, nimeä mietittiin kuumeisesti ja vinkkejä etsittiin tuttavilta ja netistä. Samalla sitä jännästi ikävöi Bellaa, vaikka hän ei varsinaisesti vielä ollutkaan perheenjäsenemme. 

Kun se päivä saapui, että kaarsime eläinyhdistyksen pihaan, saimme luovutuskirjan ja rokotuskortin, koiranruokaa ja lopulta Bellan vaaleanpunaisessa hihnan päässä tallustelemassa, se tuntui epätodelliselta. Olin toteuttanut kaksi haavettani: hankkinut pentukoiran ja tukenut samalla hyvää asiaa. Bellahan ei varsinaisesti ole pelastuskoira sen normaalissa merkityksessä. Se oli asunut käytännössä koko siihen astisen lyhyen elämänsä elänsuojeluyhdistyksen turvissa koko oman pentueensa kanssa. Nyt meidät oli valittu yhdeksi onnekkaaksi perheeksi, joka sai antaa näille nappuloille kodin.

Meidän sekarotuinen kakaramme saapui kotiin tasan viikko sitten. Tämä viikko on ollut täynnä iloa, myllerrystä, uuden oppimista ja opettamista, pissojen putsausta, aikaisia herätyksiä ja ulkona ramppaamista, stressiä yksinolosta, huolestuneisuutta ja onnistumisen iloja. Olemme kauniin, eläväisen ja fiksun pennun ylpeitä omistajia!

Meidän koiravauvamme on 11 viikoa vanha, nimensä mukaisesti kaunis (Bella = italiaksi 'kaunis'). Taisimme saada juuri sellaisen koiran, kun halusimme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti