Taas maanantai..

Maanantait.

En tosiaankaan voi sanoa pitäväni niistä millään tavalla. Ihan sama oliko työtön vai työelämässä, maanantait eivät ole koskaan napanneet. Ensimmäinen aamu viikonlopun jälkeen, ensimmäinen aikainen herätys, ensimmäinen työpäivä. Ja se tuntuu ikuisuudelta. Jo sunnuntai-iltana alkaa ahdistamaan seuraava päivä. Maanantaista on pitkä matka perjantaihin, viikonlopun alkuun. Ja viikonloppu on niin olemattoman lyhyt. Sen jälkeen tulee taas maanantai. Ei siis ihme, että suuri osa meistä vihaa tuota päivää. 

Maanantaiaamut ovat kamalia. Kello soi. Sen äänen on melkein kerennyt jo unohtamaan kahtena päivänä. Aamuäreydestä puhuin viime tekstissäkin. No, maanantaina se on varmasti lähes kaikilla. Ja pahempana. Maanantai kulkee hitaasti, kello tikittää minuutit niin kuin ne olisivat tunteja. Eikä asiaa auta se, että kelloa tuijottaa koko ajan. Maanantaisin on yleensä väsynein, käy hitaasti ja toivoo ajatuksen pysyvän mukana tekemisissä. Asiakaspalvelutyössä näkee, kuinka maanantai vaikuttaa asiakkaisiinkin. He ovat vähemmän hymyileväisiä, veteliä ja tykkäävät kuluttaa lounaaseensa enemmän aikaa kuin keskellä viikkoa.

Minussa asuu sisäinen Karvinen. 

Maanantai-viha on hyvin yleistä. Itselläni maanantait ovat niitä päiviä, jolloin olen vähiten ahkera, vähiten motivoitunut, eniten aamuäreä ja jolloin toivoisi vain saavansa hautautua peiton alle piiloon koko päiväksi.Lisäksi tuntuu, että aivot ja ajatus jumittavat koko ajan. Päässä on pelkkää lumisadetta tai koko päivä kulkee täysin vieraalla kielellä ilman tekstityksiä.

Tätä aihetta puitiin viime maanantaina töissä. Kun kaikki saapuivat paikalle, useimmat vielä hieman myöhässä, kellään ei ollut hauskoja juttuja kerrottavana, vitsejä jaettavana tai hyvi letkautuksia. Kaikki tekivät ilmeettömänä aamutyönsä. Päivän mittaan päivä hieman kirkastui, alkoi päästä taas jyvälle asioista ja töistä. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että maanantait ovat ikävimpiä ja pahimpia päiviä viikossa. Asiasta pystyi jo keskustelemaan. Hassuna yhteensattumana radiosta vielä pärähti soimaan The Banglesin Manic Monday -kappale. Muistan istuneeni tauolla, vesilasi kädessä ja jääneeni kuuntelemaan kappaletta ja sen sanoja. Sen jälkeen huomasin hymyileväni: siitä on tehty laulukin. 

Tähän liitän nyt tuon kappaleen omistettuna kaikille maanantai-vihaajille. Sanat eivät varmaankaan voisi olla paremmat aiheeseen.  Enjoy your manic Monday! Huomenna on jo tiistai!!