On my way: Geneve - Ranskaa ja rakkautta viineihin!

Joulu on ohitse, ja niin on meidän reissummekin. Eilen iltapäivästä saavuimme uupuneina kotiin viikon reissaamisen jälkeen. Reissun kohokohtahan oli Geneven kaupunki Sveitsissä, mutta matkan varrella vierailimme Jyväskylässä sukulaisteni luona, jonne pieni karvaturrimme jäi hoitoon ulkomaan matkan ajaksi.

Täytyy kyllä sanoa, että Geneve yllätti muutamallakin tavalla. Oli oikein hieno kaupunki, ihanat maisemat ja Alpit ovat sanomattakin näkemisen arvoiset. Mutta: ranskalaisuus paistaa kyllä kaupungista läpi, eikä aina niin hyvällä tavalla. Englanti? Kuka sellaista osaa puhua? No ainakaan suurin osa geneveläisistä ei osannut. Kielimuuri oli yksi jykevimmistä ja korkeimmista, mihin olen koskaan törmännyt. Onneksi ranskankielestä pystyi jotain ainesosia päättelemään ruokalistoilla. Neljän päivän aikana hotellivirkailijoiden lisäksi kaksi tarjoilijaa ainoastaan osasivat ja ymmärsivät englantia. Ja kuten aikaisemmin kirjoituksessani mainitsin, oma ranskankielen taitoni on todella suppea. Toinen ranskalaisuuden piirre oli ihmisten kylmäkiskoisuus. Se kuuluu ranskalaisten perusluonteeseen, ja ilmeisesti siis myös geneveläisten. Jopa tällaiset jäyheät suomalaiset pistivät sen merkille.

Moiset asiat eivät kuitenkaan lomaa millään tavalla pilanneet. Ranskalaisuudessa kun on monia, monia hyviäkin puolia. Isoimpina aivan ihanat leivät, runsas viinikulttuuri ja juustot sekä tarkkuus ja täsmällisyys, joka näkyi etenkin julkisen liikenteen aikatauluissa. Ennakkotietoina meidän matkaporukallamme olikin Geneven korkea hintataso, mikä kyllä piti paikkansa hyvin. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja viinit onneksi olivat suhkot edullisia.

Reissumme Genevessä vei meidät myös piipahtamaan Ranskan puolella. Tarkoituksenamme oli kivuta vaijerihissin kanssa heti Ranskan puolella olevalle vuorelle, josta avautuu huikeat näkymät Geneveen ja Alpeille. Harmiksemme hissi oli kuitenkin rikki ja korjauksen alla. Tosin jyrkkä nousu vaijereilla sai meikäläisen jo toisiin ajatuksiin ennen kuin huomasimme, että vaijeri ei ollut käytössä. Vierailimme myös geneveläisissä istumabaareissa muutamaan otteisiin ja kaksi kertaa tiemme vei sivistyneiden viinibaarien penkeille nauttimaan paikallisista viineistä. Ruokapaikat onnistuimme valitsemaan todella hyvin. Tuli maistettua maailman parasta pizzaa (ja kyllä, olen syönyt ihan italialaistakin, mutta ei se tälle vetänyt vertojaan), mehevää pihviä ja juustolautasta.

Kaikenkaikkiaan matka oli unohtumaton ja sääkin suosi kaksi ensimmäistä päivää kymmenen ja viidentoista asteen lämpötiloilla.

Neljän päivän Geneve-annoksen jälkeen palasimme lapsuudenkotini kautta Jyväskylään, missä meitä odotti iloinen hännänheiluttaja rynnien lähes päälle. Onneksi hoidokki oli ollut nätisti hoitopaikassaan ja kaikki oli sujunut paremmin kuin hyvin! Ikävähän tuota karvaturria oli ollut, ekaa kertaa kun oli pidemmän aikaa eri paikassa. Oli ihana tietää, että meidän joulumme lisäksi koirankin joulu oli onnistunut ja rauhallinen! Kiitos kuuluu ihanalle hoito- ja kyläpaikalle ja läheisille sukulaisilleni!

Reissussa rähjääntyy ja vaikka olikin aivan ihana reissu, oli myös ihana olla kotona. Univelkaa ehti kerääntyä aikaisten herätysten kanssa ja uupumusta oli pikkuhiljaa ilmassa. Nyt on taas oma koti, oma sänky ja myöhäiset aamut. Onneksi on lomaa vielä hetki jäljellä!