Lähtöfiiliksissä

Se on kuulkaas rakkaat ystävät niin, että meillä eletään tämäilta ja huominen päivä matkalaukkujen keskellä! On tullut aika pakata, sillä lauantaina-aamuna aikaisin lähdemme suuntaamaan reissumme ensimmäiselle etapille: Jyväskylään. Tuolla visiitillä viivymme vain yhden yön, jätämme koiran hyvään hoivaan ja sunnuntaina matkaamme kakkosetapille, Hyvinkäälle. Siellä tarkoituksemme on vain saunoa ja tehdä viimehetken korjaukset pakkaamiseen sekä saada hieman untapalloon. Koska tärkein etappimme odottaa maanantaina aamuyöstä, kun matkaamme Helsinki-Vantaan lentokentän kautta Sveitsiin, Geneveen! Jipii!

Matkakuume alkaa olla jo korkealla, vaikkakin kielimuuri pelottaa aavistuksen verran. Sveitsissähän puhutaan lähinnä saksaa ja ranskaa sekä hitusen muistaakseni italiaa. Saksasta tuli luettua pitkä saksa lukioon asti, mutta paljoa ei ole tainnut jäädä päähän varsinkaan puhemuodossa. Ranskasta osaan vain ''oui oui'' (kyllä, kyllä),  ''je t'aime'' (rakastan sinua) ja ''je m'appelle...'' (Minä olen...). Italiasta ei ole senkään vertaa taitoa: ''uno coppa di gelato'' eli yksi jäätelöannos. Peukut on pystyssä, että vaikka itse Geneve onkin lähinnä ranskankielistä aluetta ja rankalaiset ehkä tunnetaan siitäkin, että palvovat kieltänsä, niin bisnesskeskuksena Genevessä puhutaan myös sujuvaa englantia.

Paljoa paikanpäällisiä matkasuunnitelmia ei olla tehty, sillä emme ole aivan varmoja joulunajan aukioloista. Päätavoitteemme on ihailla kaupunkia mahdollisimman paljon. Ja haaveenamme on, jos säät suosivat, matkustaa Sveitsin ja Ranskan rajalle ja piipahtaa Ranskan puolella tallustelemassa. Toivossa on hyvä elää, että paljon ihania kuvia saa otettua!

Edellisestä reissustani on jo puolitoista vuotta, joten aikaisemmin kirjoittamani lentopelko on myös alkanut voimistua lähtöpäivän lähentyessä. Onneksi lentoaika ei ole kummoinen ja kone on tuttu ja turvallinen.

Matkasta aletaan olemaan innostuneita, vaikka totta kai hieman surettaa jättää karvalapsemme hoitoon hänen ekana joulunaan meidän luonamme. En sitten tiedä, kumpi ikävöi enemmän, emäntä vai koira... Matka-aika kuitenkin menee varmasti nopeaan ja perjantaiaamuna suuntammekin paluumatkalle Jyväskylän kautta Turkuun, jonkinmoisella aikataululla. Ainoa asia, mikä todella ärsyttää matkassa, on pakkaaminen! Ja se tässä nyt on juurikin nenän edessä: avonainen laukku ja kasa vaatteita, joista pitäisi ottaa mukaan vain välttämätön, ei ylimääräistä. Ei kai sitä viikon reissulle voi kovin montaa vaatekappaletta tarvia, eihän?

Jos joku keksii koskaan konetta, joka valikoi ja pakkaa puolestani tavarat reissulle kuin reissulle, niin ilmoittakaa! Tässä perheessä sellainen olisi aarteista suurin...