Leskenlehtiä ja levottomuutta

Tämä viikonloppu menee reissufiiliksissä kotikaupungissani. Ja ekan kerran pitkään aikaan tuntuu, että ehdin täällä olo aikana tekemään muutakin kuin sosialisoimaan. Otin tänään aamupäivällä hieman omaa aikaa ja jätin miehet puuhastelemaan teknologian parissa, kun itse suuntasin suuren suureen keskustaan näyteikkunaostoksille. Mitään ei itselleni tarttunut mukaan, koiralle vain hieman purtavaa, ettei kevätlevottomuus vikisyttäisi häntä sisätiloissa niin paljoa.

Koira ei ole perheessä ainut, jolla on kevätlevottumuutta. Itse koen, että koko ajan pitäisi saada tehdä jotain ja lista asioista, jotka haluaisin itselleni, kasvaa. Kiersin tänäänkin askartelukaupassa etsien uusia ideoita, vaikka kaksi vanhaa projektiakaan ei ole vielä valmiita. Kevätlevottumuus ilmenee myös suunnitteluvimmana: mitä teenkään kesällä, ketä sukulaisia kävisin moikkaamassa, mitä kirjoja lukisin, mitä käsitöitä tekisin?

Levottumuuden nimissä suuntasinkin vielä myöhemmin iltapäivästä koiran kanssa lenkille tuonne auringonpaisteeseen. Arskat vain päähän ja koira valjaisiin, kyllä sillä hetkeksi levottomuus tainnutetaan! Matkalla bongasinkin ensimmäiset leskenlehtihavaintoni tienvierestä. Kyllä se kesä sieltä on tuloillaan, vaikka viime viikonloppuna ainakin Turkuun saatiin kilokaupalla lunta. Harmittavasti todistusaineistoa kevään ensikukista ei ole, koska niin puhelin kuin kamerakin jäivät matkasta pois. Ehkä kotipuolessakin alkaa kevät kukkia, ja sieltä saisi muutaman kuvan räpsäistyä jossain kohti.

Itselleni viikonloput ovat lähes aina perheaikaa. Silloin vietetään ainakin hetki laatuaikaa perheen kanssa, joko vain oman pienen perheemme kesken tai isommalla poppoolla.

Huomenna onkin sitten paluu kotiin. Niin ne viikonloput rientävät pikakelauksella, kun on reissussa. Ehkä siksi miellänkin usein kotiviikonloput rauhoittavimmiksi. Kotona kuitenkin odottavat herneenversot hyvässä kasvuvauhdissa, toivottavasti edelleen elossa, ja oman kodin tuoksu (sekä keskeneräiset kotiaskareet ja projektit).