Mitä romantiikka on?
Sehän kaiketi on sanoin ja teoin toiselle tunteidensa osoittamista. Ja myönnetään, että itsekin väitän, etten olisi muka kovin romantiikanhaluinen ihminen, mutta kyllähän sellainen aina sydäntä lämmittää ja saa tuntemaan itsensä erityiseksi.Ystävänpäivähän on enemmän naisille suunnattu päivä kuin miehille (sorry men, just deal with it). Onko kyse siitä, että naiset yleisemmin kokkaavat, siivoavat, käyvät kaupassa, leipovat... Ja yhtenä päivänä vuodessa - jos syntymäpäiviä ja naistenpäivää ei lasketa - he saavat erityishuomiota? Mahdollisesti, naiset tuntien. Koska lähes kaikki naiset rakastavat erityshuomiota.
Sinkuille taas on luvassa monia sinkkubileitä, sokkotreffejä tai treffejä. Tai sitten vain hengataan ystävien kanssa, mikä on kahdehdittavaa, koska suurin osa omista ystävistäni asuu junamatkojen päässä. Toivonmukaan kukaan sinkku ei ahdistu päivästä, vaan mieluummin viettää sitten sen aivan tavallisena perjantaina. Yhtenä vuonna sainkin kaveriltani sopivan ystävänpäiväviestin ''Hyvää tiistaita!'' Takuuvarmasi sai hymyn huulille jokaiselle vastaanottajalle. Pariskunnat viettävät, kai, päivän lähinnä kumppaninsa kanssa.
Katsoin juuri elokuvan ''I hate valentine's day'', jossa ilmennettiin hyvin miesten paineita ystävänpäivää kohtaan. Suurin osa miehistä pitää päivää tyhmänä, turhana ja ahdistuvat yrittäessään keksiä meille naisille jotain. No, miehet eivät ole yksin asian kanssa. Ahdistun itsekin, kun pitäisi keksiä miehelle jotain yllätystä, jotain erityistä. En ole kovinkaan hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Suosin itsetehtyjä lahjoja, mutta kun sellaista on vaikea keksiä miespuoliselle. Etenkin kun pipo ja lapaset ovat jo kudottu hänelle.
En pidä ystävänpäivän kaupallisuudesta, en ole koskaan pitänyt, mutta sen romanttinen puoli vetää kyllä puoleensa. Ja joskus joudun tyytymään kaupallisuuteenkin lahjapuolella. Pidän yllätyksistä, kuten kuka tahansa nainen, joten ehkä senkin takia päivä pikkasen viehättää, vaikka yritän kovin pitää sen tavallisena päivänä. Ja osittain se onkin tavallinen päivä: työpäivä ja lisäksi jokainen päivähän pitäis olla ystävänpäivä.
Viime vuonna yllätyksistä pitävänä sainkin oikein kunnon yllätyksen helmikuun 14.päivä, en tosin kovin mukavaa sellaista. Rakas pikkuinen koiranpentumme oli päättänyt juuri tuona päivänä pistää hörsseliksi asunnossamme työpäivän aikana, joten ystävänpäivämme meni korjatessa karvakakaramme tuhoja. Asia korjautui hyvinkin seuraavan päivän yllätyksenä, kun parempi puoliskoni vei minut ravintolaillalliselle. Joten happy end saatiin aikaiseks ja jälkikäteen pystyy muutenkin nauramaan paremmin (kaikille) koiralle tuhopäiville.
Tämän vuoden ystävänpäivänä tavoitteenani on ilahduttaa ihmisiä, olla hyväntuulinen, muistaa perhettäni ja ystäviäni, joita näen aivan liian harvoin. Suosittelen sitä jokaiselle. On toisaalta ihan hyvä, että on merkitty kalenteriin päivä ystäville ja rakkaille. Ainakin yhtenä päivän ehkä siis muistaa heitä erityisesti. Eikä sitä tarvitse tehdä aina kaupallisessa mielessä. Yllätä siis kumppanisi, ystäväsi, perheenjäsenesi - edes yksi ihminen tuona päivänä! Ehkä tulet itsekin yllätetyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti