torstai 29. toukokuuta 2014

Subjektiivinen maailma


No nyt mä sen kekkasin
Mä taidan olla pikkasen sekasin 
Katsoin maailmaa ja näin mä sen kelasin 
Taidan olla väärin päin 
Tai sit koko maailman väärin näin 
Ja mä päätin näin, et vihani käärin näin 
Kaikki korttini pelasin 
Salaisuuteni suurimmat paljastin 
Ja ne voimaksi valjastin, varokaa valheenpaljastin 
Alasti kelluen lumpeenlehdel 
Laulain työtäni tehden
Ei purista vyötäni 
Eikä häiritse liskot mun yötäni
Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa 
Ei sil oo välii mist oon tullu 
Vaan sille millanen mä oon 
Ja oonko valmiina mä oon 
Ei sil oo välii et oon hullu 
Oo, oo, oo Oo, oo, oo Oo, oo, oo O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu O-oon hullu 
Oon tienny sen mitä en tie 
Oon nähny henkiä 
Oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä 
Minä itse itseni renkinä 
Oon esiintyny Jeesuksena 
Levittäny ilosanomaa 
Mul on aina paljon sanottavaa 
Mut neki on vaan sanoja 
Oon avoin mielen säästäni 
Avoimesti sekasin päästäni 
Siks kai oon niin huoleton 
Tiedän olevani kuolematon.

- Juju, Hullu





Tämän kappaleen löysin vahingossa Spotifyn top-listalta. Lyriikat iskivät heti ja saivat taas ajattelemisen aihetta. Tai itse asiassa jonkinlaisia takautumia lukion filosofian kursseilta (hmm, missähän nekin kirjat ovat...?). Meillä oli aivan huippuopettaja; hieman pelottava, mutta erikoisen ja hyvän huumorintajun omaava sekä loistava opettaja omaan makuuni. Kävin kaikki lukion filosofian ja historian kurssit mieluusti hänen tunneillaan, koska siellä oikeasti opin. Hän joskus totesi viisaasti filosofian tunnilla, että maailmoita on juuri niin monta erilaista kuin meitä ihmisiäkin. Jokainen visualisoi maailman omalla tavallaan. Joku voi tuntea näkevänsä maailman nurinkurisena verrattuna jonkin toisen tapaan katsoa maailmaa. Lisäksi jokaisen maailmahan on erilainen, riippuen hänen kokemusmaailmastaan ja itsestäänselvästä tavasta korostaa tiettyjä asioita ja jättää joitain puolestaan vähemmälle huomiolle? 

Maailmassa on paljon perusasioita, jotka varmasti kaikki ihmiset kokee samallalailla kuin suurin osa samaan kulttuuripiiriin kuuluvista ihmisistä. Tällaisia ovat erilaiset tunnetilat. Hymy ja itku ovat esimerkiksi universaaleja tunteita, mutta kateus on joissain kulttuureissa kielletty tunnetila. Samoin häpeä on luultavasti hyvin erilainen käsite Aasiassa kuin meillä. On taas asioita, jotka jokainen kokee aivan varmasti hieman erilailla kuin kukaan toinen. Itselleni tulee mieleen läheisen kuolema, lapsen syntymä... Niihin löytyy niin sanottu ''kaava'', joilla asiat ajatellaan kokevan, mutta se ei tarkoita, että jokainen kokisi ne tismalleen niin. Moni nuo asiat kokenut voi varmasti samaistua läheiseen, joka kokee samat asiat, mutta minusta sanonta ''tiedän, miltä sinusta tuntuu'' on auttamatta väärä. Kokemusmaailma riippuu mielestäni niin monesta seikasta, kuten kasvatuksesta, kulttuurista, omista aiemmista kokemuksista, luonteenpiirteestä ja erityisesti siitä, miten on tottunut käsittelemään mitkäkin tunteet. 

Voin hyvin samaistua Jujun kappaleen sanoituksiin siitä, miten tuntee olevansa väärin päin tai joko vain näkevänsä maailman väärin. Olen niin monta kertaa henkiläkohtaisesti törmännyt tilanteeseen, jossa olen nähnyt asiat tai tuntenut asiat niin päinvastoin kuin joku muu. Jollekin toiselle pieni asia voi olla toiselle iso ja tunteikas asia. Se on vain iso todiste siitä, että maailma on ainakin osittain riippuvainen siitä, kuka sitä katsoo.

Kaikenkaikkiaan Jujun kappale oivaltaa monia muitakin hyviä asioita. Joskus olen vakavasti sitä mieltä, että joku muu voi osata sanoa omat tuntemukseksi tai ajatukseni paljon itseäni paremmin. Hullu -kappale on yksi hyvä esimerkki siitä, että kyllä suomalaisesta musiikistakin löytyy lyyriikoiden helmiä, jopa odottamattomistakin genreistä.








 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti