Syksyä ilmassa!

Nyt ollaan virallisesti syksyn puolella! Syyskuukin on jo yli puolen välin, aamut alkavat käydä kirpakoiksi ja illat pimentyvät entistä nopeammin... Ruskaa ei sentään ihan vielä löydy joka puolelta, mutta sitäkin jo odotellaan. Syksyn tuntee myös luissa ja ytimissä jo iltaisin, kun seisoskelee koira-aitauksessa odotellen, että pikkuneidin patterit loppuisivat ja alettaisiin käymään virransäästötilassa. Koirat eivät selkeästikään pode minkäälaista syysmasennusta, ainakaan meidän ''alaskan paimenkoira''!

Oma syksyni lähtee käyntiin vaihteeksi pääsykokeilla. Tässä tämän viikon projektina on katsastaa kaikki mahdolliset hakukohteet ja suorittaa se ''vaativa'', aikaa vievä prosessi tietokoneen ääressä eli laittaa hakupaperit sisään. Sitten alkaakin vajaan muutaman kuukauden odotus, ja marraskuussa sarastaa pääsykoepäivät - taas! Sen verran konkari alan olemaan jo pääsykokeissa, etteivät ne jaksa enää tilaisuutena jännittää meikäläistä. Ahdistavat tosin sitäkin enemmän. Mutta nyt motivaatio on varmasti kovempi kuin koskaan! Tarkkaa syytä en keksi tähän, mutta olen tyytyväinen... Sillä vankka motivaatio kouluun on se, mistä tässä on ollut hetken aikaa puute.

Syksy on koulunalun aikaa. Ja itse olen huomannut ikävöiväni kouluun. En mihinkään tiettyyn, koska viimeisistä kouluajoistani alkaa tulla jo pikkuhiljaa kolmisen vuotta (avointa yliopistoa kun en laske kouluksi tässä yhteydessä). Ylipäätänsä olen kaivannut koulunpenkillä, luennoille tai oppitunneille, isoon rakennukseen, jossa pyörii tungokseen asti omaa ikäluokkaa olevia nuoria, päiviä, jolloin saan perehtyä asiaan, joka todella kiinnostaa minua.

Nyt siihen on taas mahdollisuus, mitä en aio jättää käyttämättä!

 Syksy on myös aikaa, joka kannustaa minua luovuuteen, lähinnä valokuvauksen ja maalaamisen pariin. Nyt kun ikioma kirjoituspöytänikin on saatu kasattua ja paikoilleen, mikään muu ei estä minua ryhtymästä toimeen kuin ajan puute... Kenties tässä saadaa jonkinlainen päiväjärjestys kehitettyä niin, että edes kerran viikossa ehtisi ottamaan pensselin tai kuvitteellisen kynän käteensä ja saisi jotain aikaiseksi näillä saroillakin, muutenkin kuin blogin puolella.

Tänäsyksynä minulla on myös erityinen haaste liittyen koiraamme. Kun lumi tulee maahan, alkaa meillä vetotreenit puolikkaan vetojuhtamme kanssa. Siihen liittyen syksy käytetään aktiivisesti niin kunnon kuin tärkeiden käskyjen treenaamiseen! Ja koska lisäliikunta ei tee itsellekään yhtään pahaa, on kyseinen tehtävä prioriteettilistalla aika vahvana näin vapaa-ajan osalta.

En itse varsinaisesti ole mikään syysfani. Illat pimenevät ja kostea kylmyys saa vallan... Mutta kynttilät, ruska ja talven odotus tekevät siitä enemmän kuin siedettävän. Kunhan vaan ei kovin sateinen syksy olisi tiedossa...