Mitäs tänään tehtäisiin?

Mitäs tänään?

05.50 Herätys. Koiran kanssa puolentunnin lenkille ja rivakasti piti laitella itsensä valmiiksi.
06.49 Juosten bussiin, joka onneksi ei jättänyt meikäläistä sateeseen odottamaan uutta bussia.

07.40 Paikalla ammattikorkeakoululla. Ihmisiä täynnä oleva aula, hirveät vessajonot ja odottava tunnelma. Reilut parisataa ihmistä, suurin osa naisia, odottavat pääsyä auditorioon tekemään pääsykokeen toista vaihetta. Ensimmäisestä vaiheesta kaikki paikalla olevat ovat jo selviytyneet, kun ovat kutsun kokeeseen saaneet. Mimmiä on monenmoista ja yhden käden sormilla sai laskea miesedustuksen.

08.10 Nimenhuuto. Jokainen pääsykoekandidaatti kutsutaan nimellä luokkaan, lykätään joku tärkeä paperi kouraan ja mennään odottamaan varsinaista koetilannetta.
08.35 Koe vihdoin alkaa. Testatataan hakijoiden luonnetta, loogista päättelyä ja luetunymmärtämistä. Kaikissa totta kai aivan epänormaalin pienet aikarajat, että varmasti hiukset harmaantuvat stressistä. Viiden minuutin tauolla puoli auditoriota yrittää ehtiä yhteen ja samaan wc-tilaan, koska kellään ei ole hajua, missä toinen sellainen olisi. Hakijoita testataan melkein kolmen tunnin ajan. Tuskan hikeä pukkaa ja suonet tykyttävät ohimolla.

12.00 Vihdoin ulos auditoriosta. Jogurttia naamaan ja tunnin odotus, että tietää, pääseekö kolmanteen osioon jatkoon. Joitain odottaa kotimatka, joitan ryhmähaastattelutilanne.

13.15 Nimilista julki. Käyn katsomassa, josko oma nimi löytyisi listalta. Siellä se komeili aakkosjärjestyksen mukaisesti viidenneksi alimpana. Piti varmuuden vuoksi tarkistaa vielä pariin kertaan, ettei vahingossa lukenut ensin väärin.

13.20-16.10 Odottelua, odottelua, odottelua ja vielä vähän odottelua. Jatkoonpäässeiden ihmisten kirjo on suuri. On lähihoitajaa, insinööriä, kauppislaista, duunareita, välivuoden pitäjiä...  Ikähaarukkakin on 19-vuotiasta sinne +50 ikävuoteen. Odottamisen aika on pitkä, mutta viimeiseen haastatteluryhmään kuuluvilla se on vielä pidempi. Populaa lähtee ja porukka pienenee. Pian käy selville, ketkä ovat muut kanssahaastateltavani.

16.10-16.45 Haastattelu. Neljä muuta ja minä. Kaksi arvioijaa. Yksi puheenaihe ja tenttaavat lisäkysymykset. Kymmenen hikoilevaa kättä ja neljä arvioivaa silmää. Mikäs sen hauskempaa. Ruokaa on vatsaan saatu viimeksi puolenpäivän aikaan, joten mahakin kurnii. Ja jokaista elettä arvioidaan, suuvuorokin pitäisi jossain välissä saada.

16.45 Vihdoin vapaa! Kiireesti ensimmäiseen bussiin kohti kotia, ruokaa naamaan ja suihkuun. Onneksi kotona odotti yksi iloinen hännänheiluttaja ja parempi puolisko, ei sentään enää pimeään kotiin tarvinut tulla.

Pimeä oli, kun lähdin. Ja pimeä oli, kun palasin. Josko tämä päivä alkaisi olemaan pulkassa?

Harvoinpa lähden tekemään tällaista postausta, mutta sen verran raastava ja henkisesti väsyttävä pääsykoepäivä takana, että tuli nyt kerrankin tehtyä. Tuli taas opittua hieman itsestä lisää, toisista ihmisistä ja odottamisen vaikeudesta. Nyt ei auta taas kuin odottaa tuloksia ja katsoa, aukeaako ovi pulpetin ääreen takaisin.