Henkinen ikä?

Joku varmaan on kuullut sananparren ''pikkuvanha'' tai ''nuori keski-ikäinen''. Silloinhan tarkoitetaan, että henkilö olisi ikäistään vanhempi, kypsempi, aikuisempi kuin mitä numeraalinen ikä antaa luulla. Minusta on monesti sanottu niin, tosin en ole aina yhtynyt siihen itse. Liikun kyllä paljonkin itseäni vanhempien seurassa, mutta en ole kokenut sen tehneen minusta vanhaa. Mahdollisuus on olla myös ikäistään nuorempi, lapsekas mieleltään ja olemukseltaan.

Kaverini linkitti omalle Facebook-seinälleen henkinen ikä -testin ja päätin kokeilla, mitä tällainen testi sanoo henkisestä iästäni. Arvioin, että ehkä se muutamalla vuodella heittää vanhemman suuntaan omasta iästäni. Jokainen voi tehdä tuon samaisen testin osoitteessa http://www.mbti123.com/mental/en/ ja katsoa, millä kysymyksin tällainen määriteltiin. Testi on englanniksi. Kauhukseni sain tulokseksi 44 vuotta! Ensimmäinen ajatukseni oli, että olenpas minä vanha sielu! Ensin seurasi järkytys, sitten ahdistus ja lopulta hämmennys.

Mistä henkinen ikä sitten muodostuu? Ilmeisesti ajattelutavasta, elintavoista ja mieltymyksistä, jos testin kysymyksiä katsoo. Ilmeisesti ajattelen sitten kuin keski-ikäinen rouvasihminen. Olen myös varma, että henkilökohtaiset tapahtumat elämässä ja seura vaikuttavat ainakin omalla kohdallani. Ottaisiko tämän kohteliaisuutena vai huolestuttavana asiana? Kolmenkympin kriisi on siis henkisesti jo koettu ja keski-iänkriisi on meneillään tai piakkoin tulossa. Henkinen eläkeikäkin on kahdenkymmenen vuoden päässä.Toisaalta taas olen tyytyväinen, että olen henkiseltä iältäni omaa ikääni vanhempi enkä nuorempi. Ei niin, että siinäkään olisi mitään väärää, mutta teini-ikäinen mieli ei nappaa omalla kohdalla. Tosin tuo 21 vuoden korotus ei myöskään kovin voitolta tunnu!

Mitäpä tässä vanha sielu voi itseään perustella: olen kaavamaistunut tiettyihin rutiineihin muun muassa aamuisin ja pidän rutiineista, viihdyn kotosalla ja koti-illoissa, en varsinaisesti rakasta aikaisia herätyksiä, mutta ei ne tuota yleensä ongelmaakaan, pidän kutomisesta... Ja listaa voisi vielä jatkaakin. Toki on hetkiä, jolloin niin sanotusti ''lapsetta'' eli tekee mieli heittäytyä lapseksi. Meikäläisen ammattivalinnassa se ei tosin ole aina huono juttu.

Ikä on muutenkin jännä käsite. Sehän on elinvuotemme numeroina, mutta nuo numerot eivät välttämättä kerro paljoakaan. Elämänkokemus, asenne ja ajatusmaailma merkkaavat enemmän, ainakin omasta mielestäni. Onhan iällä tietty joitain virstanpylväitä, kuten täysi-ikäisyys. Elämäntilanne on myös sellainen, mikä ratkaisee paljon henkistä kasvua. Monet tuntevat olonsa kotoisammaksi seurassa, jossa elämäntilanteet lähtelevät samanlaisuutta. Toki ikäkin voi vaikuttaa tällaiseen, mutta monia eri ikäisiä ihmisiä voi olla samassa elämäntilanteessa.

Mielessäni kävi myöskin tuohon omaan henkiseen ikääni liittyen pohdinta, että kuinkakohan paljon tuo lukema laskee, kun syksyllä istun koulunpenkille töiden sijaan..? Tuleeko siellä penkissä ''I'm young again!'' -fiilis?