Viikonloppu tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä ja leväten flunssan kourissa (jälleen kerran). Toivottavasti tämä vuoden ensimmäinen flunssa jäisi tämän talven viimeiseksi... Täysin paikallaan en malttanut millään pysyä ja lauantain siivoamisen seurauksena sunnuntaina oli päästävä happihyppelyllekin.
Kaunis aurinkoinen sää ajoi meikäläiset pihalle tallustelemaan ja puuhailemaan. Puistoilu kun on jäänyt koiran kanssa työväsymyksen ja nenäpunkkivaroitusten puitteissa väliin viime viikolla, päätettiin jotain erityistä aktiviteettiä keksiä koirallekin, ettei se ihan seinille hyppisi ja olisi vain lenkkien varassa.
Oma nuhani rajoitti hieman aktiviteetin suhteen, kun rasitusta yritän välttää, joten koiralle puettiin vetovaljaat päälle. Vielä Bella ei ihan käsitä, mitä eroa on, kun puetaan vetovaljaat tai normaalit valjaat päälle, mutta kakara varmasti pian oppii eron. Innoissaan toinen kuitenkin oli ja malttamattomana odottikin ulkona, että vedettävä saa varusteet päällensä.
Varusteina toimivat minisukset, jotka tuli näihin vetohommiin nimenomaan hankittua tuossa alkutalvesta. Ensimmäinen kerta tämä ei ollut, kun nämä jalkoihin laitettiin, mutta täytyy sanoa, että kammoan näitä edelleen - suksien kanssa kun en ole yleensä sinut.
Kun vauhtiin päästiin (ja vauhtia riitti), unohtui pelot suksilla olemisesta ja nautittiin hyvästä säästä, hyvästä vetokoirasta ja hauskasta kyydistä! Itseä ei tullut rasitettua yhtään, mutta koira sai puhtinsa pois ja häntä vispasi vielä pitkään vetoharjoitusten jälkeenkin!
Mikäs sen parempi kuin tyytyväinen koira, ylpeä isäntä ja emäntä sekä kaunis ilma. Tässähän tuo meidän vetojuhtamme ylpeänä komeileekin. Kotiin päästyämme sai niin emäntä kuin koirakin pistää hyvällä omatunnolla maate ja kerätä voimia tulevalle viikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti