Selaisin tässä aikani kuluksi blogia silmämääräisesti ja huomasin, että on kulunut pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoituksen aiheena on ollut käsityöt. Joululahjojen väsääminen ei ole sentään tuonut totaalista ähkyä sillä saralla, vaan elämän ja arjen on täyttänyt hektisyys ja muut intoiluasiat, kuten kuntoiluprojektini. Käsille on kuitenkin riittänyt töitä ja suunnitteilla olisi vielä monta, monta asiaa.
Tällä hetkellä työn alla on upouusi kokeilu, joka on tuonut haasteita ja vaatinut rautaisia hermoja. Pitäähän sitä joskus jotain aivan uuttakin kokeilla, ja onneksi ne kadonneet silmukat on löytynyt aina helposti (oma vikani, kun kudon aina iltamyöhäsellä eikä keskittyminen ole aina parasta mahdollista). Tämä kudontaprojekti on vielä käsissä keskeneräisenä, enkä aio vielä paljastaa mikä se on, mutta sen lisäksi vireillä on ollut jo kauan yksi maalausprojekti ja yksi valokuvausprojekti. Edellisissä julkaisuissa on alkanut taas enemmän ja enemmän olla viitteitä rakkaudestani valokuvaamiseen, ja aionkin mahdollisimman paljon panostaa nyt blogin puolellakin itse ottamiin valokuviin. Maalausprojekti taas on ollut hautumassa jo kuukausia, toteutus vaan ei ole vielä ollut ajankohtainen työpöydän siistimättömyyden ja ajanpuutteen takia. Tämä maalaus on tilaustyö, joten paineita löytyy ja täydellisyyttä vaadin. Valmista ei siis tule hetkessä.
Viime viikonloppuna tuli vietettyä aikaa myös neulan ja langan kanssa. Korjasin nimittäin tusinan koiran pehmoleluista, jotka ovat rekaleisina odottaneet vaatehuoneessa. Pari kaveria siellä vielä odottaisi kokoon parsimista, muutama toivoton tapaus päätyi jätesäkkiin. Ne eniten rakastetut ovat yleensä ne eniten revityt. Koirapsykologiaa.
Kaikenlaisia ideoita on taas kutomisen ja virkkaamisenkin saralta tullut, kun lukee näitä suosikki kädentaitoblogeja. Muun muassa mummispeitto eli tuttavallisemmin isoäidin neliöistä tehty peitto on iso haaveeni. Jämälankoja on jonkin verran kertynytkin ajan mittaa ja kirppislöytöinä saa aivan varmasti lisää, mutta ongelmana on kadonnut virkkuukoukku. Omistan vain ja ainoastaan yhden, ja sekin mokoma on päässyt karkuteille joululahjojen valmistumisen jälkeen. Sen etsintäoperaatiot jatkuvat suursiivouksen yhteydessä, mutta toistaiseksi mummisprojekti on siis jäissä.
Ystävänpäiväkin on lähellä jo, joten sen päivän osalta turvaudun myöskin käsiini ja niiden tekemiin töihin. Tapananihan ei ole koskaan ollut varsinaisesti tehdä isoa numeroa ystävänpäivästä, mutta ainahan se on kiva antaa muistutuksia ja saada niitä toisilta. Muutama pikkiriikkinen paketti siis on mahdollisesti lähdössä ystävänpäiväksi matkaan yllättämään. Paremmalle puoliskolleni joudun luultavasti keksimään jotain kaupallisempaa, koska mieleeni ei ole putkahtanut mitään tarvittavaa tekelettä, jonka osaisin tehdä helmikuun puoleenväliin mennessä. Onneksi takataskussa on muutama muunlainenkin idea...
Talvi on aina omalla kohdallani kutomisen aikaa. Johan tänäkin talvena on keretty kutoa kolme pipoa, lapaset, vauvan tossut ja vauvan pipo. Suurimmasta osasta löytyy bloginkin puolelta kuvaa. Yksikään tekele ei tosin ole jäänyt itselleni. Siksi tämä upouusi kokeiluni onkin projekti minulle itselleni. Kerrankin.
Sen valmistumista odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti