Perjantaina tulin töistä kotiin, olin hieman väsynyt ja polvisärky veti mieleni hieman harmaaksi. Avasin ulko-oven ja näin isohkon kirjeen, jossa luki Turun ammattikorkeakoulu. Hmm...
''Sinut on hyväksytty opiskelemaan...''
Anteeksi mitä? Hyväksytty opiskelemaan? Tammikuuhan on jo alkanut...!
Näin vaan pääsi käymään. Opiskelupaikka on takataskussa ( vihdoin ja viimein ), voin unohtaa maalis-toukokuun pääsykokeet ja niiden tuoman stressin ja vihdoin ja viimein olen matkalla kohti ammattia sekä palaan koulunpenkille pitkän tauon jälkeen. Tammikuuta on vasta mennyt reilu viikkoa ja olen jo lupauslistaltani saanut aikaiseksi kaksikin asiaa. Hieman tuo koulu ja opiskelu tuppaa jännittämään, tässä kolmisen vuotta tehnyt enimmäkseen töitä opiskelun sijaan. Luentosali kuitenkin odottaa vasta syyskuussa, joten saan nauttia alan töistä sopimukseni loppuun ja viettää kesälomaakin ennen kuin rankka ja ankara opiskelijaelämä alkaa. Varsinkaan kun opiskelijaelämän viihdepuoli jää luultavasti omalla kohdallani aika vähäälle: olen käytännössä perheellinen jo, biletysinto hiipunut jo muutenkin, ettei joka viikko jaksa ja rahaa saa kulumaan helposti muuhunkin kuin alkoholiin. Ja varmasti on iso hyppäys palata työelämästä kouluun, mutta sen se vaatii, että saa ammatin - ja toisaalta uudet ihmiset ja tiedonjano viehättää todella, todella paljon!
Opiskelupaikan saaminen oli ehkä isoin uutinen koko viikonloppuna, mutta ei ainoa ilonaihe. Sain myös viimein uuden puhelimen! Meinasinkin taas perjantaina heittää noin viisi kertaa vanhan puhelimen ikkunasta ulos, kun meni hermot sen jummeihin. Nyt siis toivottavasti taskusta löytyy toimiva puhelin, joka toimii myös pidempään kuin vuoden.
Pieniä ilonaiheita viikonloppu oli myös täynnä. Satoi lunta, joten mikäs sen mukavampaa kuin saada valoa maisemaan ja koiralle lisäintoa ja puhtia lenkeille! Jos tuo vaikka tovin pysyisi maassa, niin voisi kokeilla muutamaa harrastusmenetelmää koiralle niin vedon kuin jäljestyksenkin suhteen. Lisäksi olen hyvin tyytyväinen viimeviikon suorituksiini liikunnallisella tasolla, vaikkakaan pyörä ei vieläkään ole siinä kunnossa, että työmatkat taittuisivat ilman julkista liikennettä. Ensimmäinen työviikko tämän vuoden puolella on myös ollut erittäin antoisa ja mukava: työkuva hieman muuttui, mutta kenties pidänkin tästä vieläkin vanhaa kuvaa enemmän ja töissä on edelleen hauskaa ja viihtyisää.
Uusi vuosi on siis alkanut hyvin iloisissa ja antoisissa merkeissä. Lupauslistassa on pysytty ja todella hyvin. Olen intoa täynnä ja se varmasti vaikuttaa kaikkeen positiivisesti. Helppoa opiskeluelämä ei tule olemaan millään tasolla, mutta haasteisiin on oltava valmiina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti