perjantai 8. marraskuuta 2013

Koskaan tyytyväinen?

Tässä pitkään aikaan on ajatuksissa ollut jo hyvinkin yksinkertainen kysymys, johon en tiedä, saanko koskaan varmaa vastausta: Onko ihminen koskaan tyytyväinen?

Niinhän sitä aina sanotaan, että sitä halajaa, mitä ei saa. Kuuluuko tällainen käytös ihmisen perusolemukseen? Tavoitteleeko ihminen aina sitä, mitä ei saa? Voisiko kerrankin olla vain tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, kun on terve ja perhe ympärillä? Itse luulen, että voisi. Ongelmana vain on se, että ihmisten elämää pitkälti ohjaa halu tavoitella aina jotakin. Kun yksi asia saavutetaan, etsitään toinen, jota tavoitella. Ainahan sitä on lapsesta asti itsellekin jankattu, että pitää olla tavoitteita ja unelmia. Ohjaavatko nämä asiat ihmisten elämää enemmän kuin mikään muu?

Olen itsestäni huomannut viime aikoina, etten varsinaisesti ole ollut tyytyväinen. Mitään sen suurempaa murhetta ei ole, taloudellinen tilannehan nyt aina voisi olla parempi. Itse asiassa ainahan joku voisi olla paremmin kuin se on sillä hetkellä. Parisen viikkoa siinä meni itsellä saada järki taas kulkemaan ja muistamaan myös senkin puolen, kuinka paljon huonommin asiat vielä voisivat olla. Osa syy tähän valaistukseen oli se, että tunnelin päässä alkoi näkymään haaleaa valoa. Oikein harmittaa oma käytös. Koska jos rehellisiä ollaan, omasta elämästäni puuttuu vain koulu ja sitä myöten ammatti. Tietenkin se on suurehko asia itselle, että se koulupaikka on kiven alla ja nytkin saa taas vaan odotella. Ei se silti maailmaa saisi kaataa, kun muuten kaikki on kohdillaan. Jännintä kuitenkin on, että olen valittanut nyt tämän ajan, kun olen kotona ollut, kuinka tylsää ''kotivaimona'' on olla. Nyt sitten saatuani tietää, että pääsen haluamalleni alalle töihin ainakin jouluun asti, olen huomannut miettiväni, kuinka tulen kaipaamaan rauhallisia aamuja, laatuaikaa koiran kanssa ja siivousprojekteja ilman ärtymystä, suurta määrää aikaa tehdä käsitöitä... Mikä minua vaivaa?

Kovasti olen muutenkin tämän puolentoista kuukauden kotona olon aikaa joutunut tutkiskelemaan itseäni. Jo entinen työni sai sen aikaan, koska en tuntenut olevani oma itseni töissä. Pohdintani onkin tuonut minut siihen tulokseen, että isoin päämääräni on jo niin monta vuotta ollut opiskelupaikka, että muut pienet tavoitteet siinä välissä ovat huomaamattomampia. Olen unohtanut kokonaiskuvan. Kun rehellisiä ollaan, puolitoista vuotta sitten en olisi arvannut, että olisin nyt tässä: mies ja koira, ihana asunto ja työmahdollisuus edessä alalta, jolla näen itseni tulevaisuudessa - ja ennen kaikkea vahva tunne siitä, mikä minusta tulee isona. Olen vain edellisen puoli vuotta kiitänyt kuin maantienkiitäjä kohti opiskelumahdollisuutta, että en ole osannut olla tyytyväinen kaikista pienistäkin välietapeista. Nyt kun sitä ollaan taas nousussa päin, se ei riitä, koska näkökenttä on tarkennettu vielä eteenpäin.

Onko ihmisillä muutenkin taipumusta samaan ongelmaan, ettei näe kokonaiskuvaa? Ei osaa iloita  välietapeista tarpeeksi paljon? Johtuuko helposti päällekäyvä tyytymättömyys siitä? En ihmettelisi. Eräässä leffassa sanottiinkin, että mitä tarkemmin katsoo, sitä vähemmän näkee. Kun suuntaa huomionsa vain tiettyyn elämänosa-alueeseen tai katsoo asiaa vain yhdestä kulmasta, ei näe kokonaiskuvaa, joka voi olla paljon parempi kuin joku osa siitä.

Odottavan aika on pitkä. Tuloksia odottavien vielä pidempi. On hienoa päästä tekemään maanantaista lähtien useiden viikkojen ajan jotain, josta tietää olevan hyötyä tulevaisuudessa. Olen onnistunut avaamaan kokonaiskuvan silmieni eteen. Siihen kuuluu koko matka alusta asti tähän pisteeseen. Ja etenkin kaikki hyvä tällä hetkellä. Enkä voi suuremmin valittaa, sillä iso osa toiveistani koko elämäni ajalle on jo tässä käsissäni. Loputkin tulevat, kun aika on oikea. Ja tällä hetkellä olen tehnyt kaikkeni, jotta seuraava tavoitteeni tulisi saavutetuksi. Voin vain odottaa ja käyttää sen ajan hyväkseni - olla tyytyväinen näillä ehdoilla.

2 kommenttia:

  1. Vastaus: kuuluu. Olen monesti pysähtynyt katselemaan elämääni ja miettinyt miksi miettii aina sitä toista puolta, sitä jota ei ole..

    Nyt ryhdistäytymään! :)

    VastaaPoista
  2. Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni ;)

    VastaaPoista