Ja tämä mieleltään yhtäkkiä vanhentunut nuori neiti istuu puikot ja lankarulla sylissä sohvalla kääriytyneenä paksuun untuvapeittoon. Silmät alkavat mennä jo kiinni ja kello on vasta kahdeksan. Näin käy, kun siippa jättää viikonlopuksi yksin vain koira seurana!
Vakavasti ottaen, kutominen on saanut taas vallan. Näin käy lähes joka talvi, vähintään kerran. Toisen puoliskon pipo valmistui ajoissa, lankaa jäi yli ja kädet tarvitsevat jotain tekemistä telkkarin ääressä! Lisäksi bongasin ihanan hempeää lankaa lähikaupasta... Jos ihan rehellisiä ollaan, kaikki pikku näpertäminen on taas tullut mukaan kuvoihin. ''Harmikseni'' useimmat blogit, joita seuraan, ovat täynnä innostavia ja ihania ideoita! Yritä siinä nyt sitten olla kokeilematta kaikkea... Koska taitoni ovat kuitenkin itseoppijana rajalliset, on pieni mahdollisuus, että tämä inspiraatio ei lähde täysin käsistä. Isoäidin neliöistä tehty peitto tosin houkuttaa kovin.
Osasyy näpertämisintoon on Joulu (ja muu tekemisen puute). Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, olen taas ajatellut tehdä osan joululahjoista itse. Joulu on tekemisen aikaa. Tehdään jouluruokia, leivotaan, valmistellaan joulukoristeita, paketoidaan paketteja ja väkerretään pieniä lahjuksia. Tänävuonna ruokaa tai joulua ei meidän pieneen kotiimme tehdä, sillä me liitelemme aatoksi Sveitsin rajojen sisäpuolelle, mutta se ei poista lahjojen antamista Joulusta. Itselleni kaikkein vaikeinta on lahjojen keksiminen: mitä kenellekin antaisi? Muutamia ideoita on jo aluillaan, mutta paljon on vielä pohdinnan alla. Muutama pehmeä paketti saattaa odottaa lähisukulaisia tänäkin vuonna.
Tämä perjantai-ilta on sujunut yllättävän nopeast neuloen, nauttien nauhotetuista TV-sarjoista ja maistellen leipäjuustoa lakkahillolla. Alunperin oli tarkoitus kokeilla bongaamaani konvehtiohjetta, mutta ajatuksentajuni hukkui uuden kerän lumoihin.
Osaako kukaan arvata, mitä tästä lankasekamelskasta muodostuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti