Tänään sitten menin kauppaan ja päätin, että minäkin haluan! Kassalle kävelin jouluisen ja lapsellisen makeisen kanssa hieman häpäeävänä, mutta kotiin päästyäni olin kuin nelivuotias muksu, joka on juuri saanut ensimmäisen suklaapukkinsa tänä vuonna! Hamstrasin tätä herkkua tovin, en halunnut rikkoa kaunista foliokuorta. Kauaa en kuitenkaan voinut vastustaa, ja niinpä suklaata alkoi paljastua värillisen kuoren takaa.
Olipa muuten kummallinen aikamatkustus lapsuuden hetkiin. Tosin olin pienenä tosi huono syömään tällaisia koristesuklaita. Ja ainoana syynä oli se, että en raaskinut repiä foliota suklaan päältä. Ja jos sattumalta uskaltauduin avaamaan käärön ja se repesi jostain kohtaa ennen kuin koko suklaa oli paljastettu, oli maailman loppu lähellä. Kyllä se oli tarkkaa lapsena. Nytkin huomasin varovasti alkavani avaamaan foliota, mutta en ihan niin tärkeilevä ollut pienten halkeamien kanssa. En ainakaan tunnusta.
Jotta joulun tunnelma valtaisi astetta enemän mieleni, sytyttelin vielä muutaman tuoksukynttilän palamaan ja nautin hetkestä.
Varsinainen jouluhan meidän perheessä on tänä vuonna hieman erilainen. Tarkoituksenamme on lähteä katsomaan Geneven joulua tällä kertaa. Innostus matkasta ja erilaisesta joulusta kasvaa koko ajan sisälläni, etenkin nyt kun varmistui koirallekin hoitopaikka. Perinteistä joulua ei tänä vuonna ole meille tulossa, mutta varmasti sitäkin rennompi!
 |
| Ensimmäinen suklaapukki sitten kymmeneen vuoteen! |
 |
| Vähän joulutunnelmaa |
 |
| Hups. Taisi osa pukistä päätyä jo parempiin suihin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti